Ilmastonmuutos kotitalouden opetuksessa

Ruoan ilmastovaikutus kertyy koko sen elinkaaren ajalta: alkutuotannossa maatilalla, elintarviketeollisuudessa, kaupassa ja ravintoloissa, kuljetuksissa ja ostosmatkoissa, ruoan valmistuksessa ja säilytyksessä, sekä ruokajätteestä. Yleensä alkutuotannossa päästöistä syntyy jopa yli puolet – onhan myös sen osuus ruoan tuotannossa ajallisesti useimmiten pisin. Seuraavaksi suurimmassa roolissa ovat säilytys ja elintarviketeollisuuden prosessit.

Hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli IPCC (Intergovernmental Panel on Climate Change) julkaisi elokuussa 2019 raportin, jossa selvitetään ilmastonmuutoksen yhteyttä aavikoitumiseen, maan laadun heikkenemiseen, kestävään maankäyttöön, ruokaturvaan sekä kasvihuonekaasupäästöihin maanpäällisissä ekosysteemeissä. Raportti täydentää kuvaa siitä, millaisia ilmastovaikutuksia ihmisen toiminnalla on maapallolla.

Tähän asti ilmastonmuutoksen hillinnän pääpaino on ollut fossiilisten polttoaineiden käytön vähentämisessä. Vuoden 2019 raportti nostaa maankäytön ja ruoantuotannon fossiilisten polttoaineiden rinnalle, mikä tulee todennäköisesti korostamaan niiden painoarvoa tulevissa ilmastoneuvotteluissa ja kansallisissa päätöksissä. 

Globaalisti ruoantuotanto ja -kulutus aiheuttavat ilmastopäästöistä eri arvioista riippuen 25-33% kun otetaan huomioon maatalouteen liittyvät maankäytön muutokset, eli esimerkiksi metsien hakkuut maatalousmaan tieltä. 

Suomessa maatalouden ilmastopäästöt syntyvät pääosin seuraavista lähteistä:- viljelysmaan dityppioksidipäästöistä (53 %) – kotieläinten ruuansulatuksen metaanipäästöistä (32 %) – lannankäsittelyn dityppioksidi- ja metaanipäästöistä (11 %) 

On kuitenkin huomioitava, että maatalouden kasvihuonekaasupäästöjä raportoidaan Pariisin ilmastosopimuksen mukaisesti useammalla raportointisektorilla ja edellä mainitut luvut sisältävät vain maataloussektorilla raportoitavat päästöt. Lisäksi Suomen maatalousmaasta (erityisesti turvemaat) syntyy suuria päästöjä, jotka raportoidaan maankäyttösektorilla (LULUCF). Tämän lisäksi energiasektorilla raportoidaan vielä maatalouden työkoneiden ja kiinteistökohtaisen lämmityksen päästöt. Maatalouden päästöjen kokonaisuuden hahmottaminen on siis yllättävän haastavaa asiaan vihkiytymättömälle.

Eläintuotannon merkittävä osuus päästöistä näkyy jo em. listan prosentteja lukemalla, mutta lisäksi on huomattava, että pelto-alastamme 70% on rehuntuotannossa ja rehua tuodaan lisäksi Suomeen myös ulkomailta. Käytännössä siis iso osa myös peltoviljelyn päästöistä liittyy suoraan eläintuotantoon. Lisäksi eläintuotannosta (erityisesti karjatalous) syntyvillä metaanipäästöillä on suuri ilmastovaikutus lyhyellä aikavälillä. Eurooppalaisten kuluttaman ruoan ilmastovaikutuksista jopa 80% tulee eläinperäisistä tuotteista.

Tulevaisuudessa Suomen maatalouden suhteellinen osuus päästöistä tulee kasvamaan. Tällä hetkellä jo olemme tilanteessa, jossa maatalouden päästöt ovat pysyneet samalla tasolla viimeiset 20 vuotta, vaikka muiden alojen päästöt ovat laskeneet. Suomen Pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategiassa on määritelty maataloussektorille 13 % päästövähennystavoite aikavälille 2005–2020. Tätä tavoitetta ei tulla saavuttamaan pääosin turvemaiden jatkuvan raivauksen vuoksi lannanlevityksen tarpeisiin.  

Ruokaketjun eri vaiheiden merkittävyys ruuan hiilijalanjäljen kasvattajana vaihtelee eri tuotteiden osalta, esimerkiksi kotona tehdyn porkkanaraasteen hiilijalanjäljestä merkittävin osa syntyy maatilalla, kun pakastemansikoiden jalanjäljessä säilytyksen prosentuaalinen osuus on suurempi. Kauppamatkan kulkuväline voi kasvattaa yksittäisen tuotteen hiilijalanjälkeä merkittävästi etenkin silloin, kun kaupasta haetaan autolla yksittäinen tuote, kuten purkki maitoa.

Sen lisäksi että ruoantuonto aiheuttaa ilmastonmuutosta, on ilmiöillä myös muita yhteyksiä.

Ruoantuotanto myös kärsii ilmaston muuttumisesta. Ilmastonmuutos vaikuttaa ratkaisevasti ruoantuotannon mahdollisuuksiin niin Suomessa kuin globaalisti. Maa- ja metsätalous toimivat yhdessä luonnon kanssa ja kohtaavat siksi ensimmäisinä ilmastonmuutoksen paikalliset seuraukset: tulvat, rankkasateet, roudattomat talvet, kasvintuhoojahyönteiset, kasvitaudit, kuivuuden, kuumuuden ja maastopalot. Nämä kaikki vaikeuttavat ruoantuotantoa globaalisti jo nyt ja tulevaisuudessa vielä enemmän. 

Ruuantuotannon on sopeuduttava ilmastonmuutokseen. Ilmaston muuttuminen tulee vaikuttamaan ruoantuotantoon haitallisesti, vaikka lämpeneminen saataisiin pysäytettyä IPCC:n 1,5 asteen “turvarajaan”. Siksi jo nyt pyritään kehittämään ruokajärjestelmän sopeutumiskykyä uusiin ilmasto-oloihin. Sopeutuminen on samalla myös edellytys kestäville ilmastonmuutoksen hillintätoimenpiteille. Maatalouden ilmastoriskeihin varautuminen edellyttää riskinhallintakeinojen kehittämistä, kuten vakuutuksia ja rahastoja, sekä entistä tehokkaampaa tulvasuojelua ja vesitalouden hallintaa. Myös luonnon monimuotoisuuden turvaaminen on välttämätöntä, jotta luonto kykenee sopeutumaan muuttuvaan ilmastoon ja sen seurauksiin.

Maatalouden ilmastopäästöjä voidaan vähentää monenlaisilla toimenpiteillä. Poliittisissa toimissa keskeistä on maataloustukien suuntaaminen entistä paremmin ilmastoystävällistä tuotantoa tukemaan. Ison mittakaavan käytännön toimista tärkeimmät ovat uusien turvepeltojen raivaamisen lopettaminen ja eläintuotannon vähentäminen. Maataloustuottajana tärkeää on mm. maan kasvukunnosta, eli viljelymaan hyvinvoinnista huolehtiminen, peltojen pitäminen kasvipeitteisenä ympärivuotisesti, asianmukainen lannankäsittely ja uusiutuvan energian käyttäminen. Paljon hyviä ratkaisuja on jo tiedossa, mutta esimerkiksi peltomaan tehokkaaseen hiilensidontaan johtavat toimenpiteet vaativat vielä tutkimusta ja kokeiluja, joita parhaillaan jo tehdäänkin paljon.

Ruokaketjun muissa osissa päästöjä vähennetään ketjun kaikissa osissa  kullekin toimialalle ominaisilla keinoilla, mm. panostamalla kylmäketjun ja muun laitteiston energiatehokkuuteen, suunnittelemalla logistiikkaketjuja ja tekemällä kuluttajavalistusta.