Ilmastonmuutos psykologian opetuksessa

Ilmastonmuutos vaikuttaa ihmisten toimintaan ja luonnonympäristöihin nyt ja etenkin tulevaisuudessa. Sen hidastamista varten on jo olemassa suuri joukko teknisiä ratkaisuja, jotka pitäisi vain ottaa laajasti käyttöön, jotta ongelmia saataisiin ratkaistua. Teknisten ratkaisujen lisäksi tarvitaan ihmisten käyttäytymisen muuttamista. Siksi psykologinen tieto on välttämätöntä ilmastonmuutoksen hillinnässä. Psykologian opetus onkin merkittävässä roolissa ilmastonmuutos -ilmiön syvällisessä ymmärtämisessä ja ilmastoystävällisen maailman rakentamisessa.

---

Ilmastonmuutoksen psykososiaaliset vaikutukset

Maailmanlaajuisesti ilmastonmuutos aiheuttaa ihmisten terveydelle moninaisia ongelmia. Se lisää mm. lämpökuolemia sekä hyönteisten levittämiä ja kuivuuden vuoksi saastuneen veden välityksellä leviäviä sairauksia. Fyysisten oireiden lisäksi ilmastonmuutos aiheuttaa erilaisia psyykkisiä oireita.

---

Muuttuvien luonnonolojen psyykkiset seuraukset

Ilmastonmuutokset myötä sääolot äärevöityvät joka puolella maailmaa ja luonnonkatastrofien, kuten hirmumyrskyjen ja tulvien määrä lisääntyy. Materiaalisten ja ihmisten fyysiseen terveyteen liittyvien vahinkojen lisäksi ne aiheuttavat monenlaisia psyykkisiä ongelmia. Katastrofin kokeneet ihmiset kärsivät usein traumaperäisestä stressistä tai muista stressioireista, kuten masennuksesta ja ahdistuneisuudesta, ja lisäksi heillä on mm. korkeampi itsemurhariski.

Suomessa ilmastonmuutoksen huomattavimmat terveysvaikutukset liittyvät synkkenevien ja entistä vähälumisempien talvien mielenterveysvaikutuksiin. Arvioiden mukaan auringonsäteilyn määrä vähenee ja pilvisyys lisääntyy ilmastonmuutoksen myötä Suomessa etenkin talvella, mikä saattaa lisätä kaamosmasennukseen sairastuvien määrää. Kaamosmasennukseen liittyvillä makean nälällä ja huonojen talvikelien vuoksi mahdollisesti vähentyvällä liikunnan määrällä voi lisäksi olla seurauksia myös fyysiselle terveydelle.

Ilmastonmuutoksen vaikutukset mielenterveyteen eivät kuitenkaan ole ainoastaan negatiivisia. Kun ihminen osallistuu ilmastonmuutoksen torjuntaan tai siihen sopeutumiseen, on seurauksena usein tyytyväisyyden tunteita, sekä elämänhallinnan tunteen ja henkilökohtaisen merkityksellisyyden tunteen lisääntymistä.

---

Yksilöihin kohdistuvien terveysvaikutusten lisäksi ilmastonmuutoksella arvioidaan olevan mm. seuraavanlaisia yhteisöihin kohdistuvia sosiaalisia vaikutuksia:

• ihmisten väkivaltaisuus ja jopa väkivaltakuolemat lisääntyvät kuumuuden ja helleaaltojen lisääntyessä
• erilaisten intressiryhmien väliset, resurssipulasta johtuvat konfliktit lisääntyvät
• ilmastopakolaisuuteen liittyvästä irrallisuuden tunteesta johtuva suru, ahdistus ja menetyksen tunteet lisääntyvät
• sosio-ekonomisesta erilaistumisesta johtuvat jännitteet kansakuntien ja etnisten ryhmittymien välillä lisääntyvät
• eriarvoisuus, joka syntyy siitä, että ilmastonmuutoksen vaikutukset näkyvät eri tavoin eri puolilla maailmaa lisääntyy
• ilmastonmuutokseen liittyvä huoli tulevasta varjostaa arkea ja luo yleistä turvattomuuden tunnetta, mikä voi olla hieman paradoksaalistakin maailmassa, jossa hyvinvoivien ihmisten ruoan ja terveyspalveluiden saanti on turvatumpaa kuin koskaan aiemmin

---

Ilmastohuoli ja -ahdistus

Ilmastonmuutos on niin suuri ongelma, että se aiheuttaa useimmissa ihmisissä huolta. Ilmastohuoleen on olemassa hyvin monenlaisia reagointitapoja. Ne voidaan karkeasti jaotella kolmeen osaan esimerkiksi seuraavalla tavalla:

1. Ongelman alitajuinen kieltäminen, johon liittyy jopa lisääntynyt kuluttamisen ja materiaalisen omaisuuden kerryttämisen määrä.
2. Vihreä kuluttajuus, jossa ympäristöhuoli otetaan ostoskäyttäytymisessä jonkin verran huomioon, mutta muita elämäntapamuutoksia ei juuri tehdä.
3. Tunne liittymisestä suurempaan ekologiseen kokonaisuuteen, jolloin yksilö sitoutuu muutoksiin omassa elämäntavassaan ja pyrkii innostamaan myös muita vastuulliseen toimintaan.

Viime vuosina on alettu yhä enemmän puhua ilmastoahdistuksesta. Ilmiö kärsi pitkään sosiaalisesti rakentuneesta vaikenemisesta. Aihe oli niin vaikea ja kipeä, että siihen liittyviä oireita väheksyttiin. Nyt ilmastoahdistus yhä useampi onneksi jo tuntee termin ainakin jollakin tavalla. 

Ilmastoahdistus määritellään osaksi laajempaa ilmiötä nimeltä ympäristöahdistus. Molemmissa on kyse vaikeista tuntemuksista (mm. huoli, suru, pelko, voimattomuus, häpeä, ahdistus), jotka kumpuavat ympäristöongelmista ja niiden uhasta. Sekä ympäristö- että ilmastoahdistus ovat siis osa ilmiötä, jossa maailman tila vaikuttaa ihmisten mielenterveyteen. Ahdistus ei selity psyykkisellä haavoittuvuudella eikä ole sairaus, vaan se on ymmärrettävä reaktio suhteessa laajoihin ympäristöongelmiin.

Ilmastoahdistus voi olla ongelma, jos se on niin voimakasta, että henkilö lamaantuu, mutta kuten aiemmin jo mainittiin, ei ilmastoahdistus lähtökohtaisesti ole sairaus vaan ymmärrettävä reaktio maailman ympäristöongelmien suuruuteen. Ilmastoahdistus voi toimia myös merkittävänä voimavarana, mutta tämä edellyttää sitä, että henkilö löytää yhdessä toisten kanssa riittävästi aikaa ja tilaa tunteiden käsittelyyn sekä riittävästi toimintamahdollisuuksia ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi.

Esimerkkejä erilaisista ilmastoahdistuksen oireista ovat mm. unihäiriöt, mielialan vaihtelut, ylivirittyneisyys ja energiatasojen vähentyminen. Usein ilmastonmuutos tuo lisää stressitekijöitä perinteisesti stressiä aiheuttaviin kysymyksiin, kuten huoleen lapsista tai tulevaisuuden suunnitteluun. Usein ilmastoahdistus siis yhdistyy muihin ahdistuksen aiheisiin, kuten ammatinvalintaan liittyvään ahdistukseen. 

Tutkimuksissa on havaittu, että tietyillä ihmisryhmillä on taipumus altistua ilmastoahdistukselle muita helpommin. Näitä ryhmiä ovat:

• Psyykkisen käsittelykapasiteettinsa kannalta erityisen haavoittuvassa asemassa olevat, kuten lapset ja nuoret sekä mielenterveysongelmista muutenkin kärsivät henkilöt 
• Sellaiset ihmisryhmät, joilla on elinkeinonsa tai elämäntapansa vuoksi vahva sidos ilmastonmuutoksen vuoksi muutostilassa oleviin ekosysteemeihin: esimerkiksi alkuperäiskansat, maanviljelijät, kalastajat, metsästäjät, luonnossa liikkujat (esimerkiksi talviurheilu) tai luontoon liittyvän uskonnollisuuden harjoittajat 
• Ilmastotoiminnassa ja ilmastotutkimuksessa aktiivisesti mukana olevat ihmiset: esimerkiksi ilmastotieteilijät ja ympäristöjärjestöjen vapaaehtoiset ilmastoaktivistit

Ympäristöahdistuksen voi hahmottaa myös prosessina, johon liittyy erilaisia vaiheita. Suomalainen ympäristötunteiden tutkija Panu Pihkala on kuvannut ympäristöahdistuksen prosessin alla olevassa mallissa. Mallin lähtökohtana on, että maailman ympäristötilanteen kohtaaminen herättää monenlaista ahdistusta ja surua. Suruista ja ahdistuksista muodostuu kokonaisvaltaisen ympäristöahdistuksen prosessi, jonka rinnalla ilmenee myös yksittäisempiä surun ja ahdistuksen aiheita. Näiden välillä on vuorovaikutusta eikä prosessi ole suoraviivainen. Surun ja ahdistuksen rakentavassa kohtaamisessa voi olla edistystä, mutta mielialojen vaihtelu on silti luonnollista.

---

Ilmastoahdistuksen kanssa eläminen

Muuttuvan ilmaston maailmassa tarvitaan välineitä itsetuntemuksen kehittämiseen ja omien henkisten voimavarojen löytämiseen. Ilmastoahdistusta voi torjua tavallisilla stressinhallintatekniikoilla, mm. riittävällä unella ja liikunnalla, sekä puhumalla asiasta ystävien tai terapeutin kanssa. Usein ahdistukseen auttaa myös ilmaston puolesta toimiminen, mm. yhteiskunnallinen- ja kuluttajavaikuttaminen oman jaksamisen rajoissa.

Ilmastonmuutokseen ja siihen liittyvien tunteiden käsittelyä voidaan kuvata esimerkiksi seuraavanlaisten kaarien avulla:

• avuttomuudesta voimaantumiseen
• välttelystä kohtaamiseen ja torjunnasta hyväksymiseen
• riittämättömyydestä keskeneräisyyden hyväksymiseen
• lannistavasta häpeästä kelvollisuuden kokemukseen
• vihasta ja turhautumisesta toimintaan oikeudenmukaisuuden puolesta
• tarkoituksettomuuden tunteesta merkityksellisyyden kokemiseen

Toivo on keskeinen tekijä ilmastoahdistuksen kanssa pärjäämisessä. Tässä yhteydessä on kuitenkin erotettava toisistaan toiveajattelu ja rakentava toivo. Toiveajattelu voi hetkellisesti auttaa ahdistuksen sietämisessä, mutta pidemmällä tähtäimellä se on hyvin ongelmallista sekä ekologisen kriisin että ihmismielen kestävyyden kannalta. Ylioptimistisessa asenteessa on vaikeaa kestää pettymyksiä, jos ja kun niitä ilmenee jatkuvasti. Toisaalta ylipessimismi voi lamauttaa. Vastaukseksi on esitetty esimerkiksi ”radikaalia toivoa”: toivomista, vaikka emme voi nykyhetkessä vielä tietää, mikä tarkalleen voisi tilanteen pelastaa.

---

Resursseja ympäristötunteiden käsittelyyn

Monet tahot ovat tuottaneet viime vuosina erilaista materiaalia ympäristötunteiden käsittelyn tueksi. Tähän on koottu näistä joitakin:

• Toivoa ja toimintaa -sivuston opetusvideot sekä tehtävät tunteiden käsittelyyn
• Ilmastokasvatus ja tunteet -artikkeli (Panu Pihkala 2019) on hyvin kattava, ilmainen sukellus aiheeseen erityisesti koulun näkökulmasta. Artikkelin lisäksi löydät Toivoa ja toimintaa -sivustolta tehtäviä tunteiden käsittelyyn oppilaiden kanssa. https://toivoajatoimintaa.fi/tunteet/
• Ympäristöahdistuksen prosessimalli (Pihkala 2022). https://www.ymparistoahdistus.fi/artikkelit/ymparistoahdistuksen-prosessimalli/
• Päin helvettiä? Ympäristöahdistus ja toivo -kirja. Kuinka käsitellä maailman ongelmia? Traagisuus ja toivo ympäristökasvatuksessa (Pihkala, Kirjapaja 2017) https://journal.fi/ainedidaktiikka/article/view/65801/26624
• Ympäristöahdistus.fi -sivustolla nostetaan esiin tunnetaitojen merkitystä ympäristökriisissä ja tarjotaan monenlaista apua ja resursseja. Sivustoa ja siihen liittyviä hankkeita toteuttavat MIELI Suomen Mielenterveys ry, Tunne ry ja Nyyti ry.

---

Mielemme kiemurat estävät toimintaan ryhtymistä

Moniulotteisuudessaan ja laajuudessaan ilmastonmuutos on ongelma, jonka moni asiasta tietoinenkin mieluusti heittäisi mielestään – ja tekeekin niin menestyksekkäästi. Ihmismieli on taitava suojelemaan itseään epämiellyttäviltä asioilta, vaikka siitä pitkällä tähtäimellä olisikin vain haittaa. Alkukantaiset aivomme eivät ole tottuneita pitkäkestoisten ja globaalien haasteiden ratkomiseen. Ihmismieli on pullollaan ajatusvinoumia ja muita ansoja, jotka pitäisi pystyä kiertämään, jotta pääsemme alkuun ongelmien ratkomisessa.

Mielemme vähättelee riskejä, jotka ovat kaukana tulevaisuudessa. Aivomme ovat kehittyneet reagoimaan välittömään vaaraan; pakorefleksimme toimii nopeasti, kun joku yrittää hyökätä kimppuumme. Omassa mittakaavassamme hitaasti kehittyvät ilmiöt (kuten ilmastonmuutos) ja tieteellisen tiedon maalaamat uhkakuvat eivät kuitenkaan herätä meissä samanlaista vahvaa reaktiota. Koska ilmastonmuutoksen välittömiä seurauksia ei voi suoraan aistia samoin kuin vaikkapa vesistöjen rehevöitymistä, laitamme helposti toivomme tulevaisuuden ihmeratkaisuihin, joiden tahtoisimme torjuvan ympäristöongelman epätoivotut seuraamukset.

Ilmastonmuutoksen syyt ovat syvällä yhteiskuntamme rakenteissa ja sen torjumiseksi tarvitaan hyvin monenlaisia suuria ja pieniä toimenpiteitä – jatkuvasti ja pitkällä aikavälillä. Ongelman laajuus saattaa kuitenkin aiheuttaa halvaantumisen tunteen: omilla valinnoilla ei tunnu olevan kokonaiskuvan kannalta juuri lainkaan vaikutusta. Lukiessamme ilmastonmuutosta koskevaa uutisointia lähes päivittäin saattaa iskeä turtumus ja ilmastoväsymys. Toisaalta jokapäiväiseltä vaikuttavaa asiaa on myös hankalampi pelätä, kuin harvemmin sattuvia katastrofeja.

Kuten muussakin tekemisessä, myös ilmastomyönteisen toiminnan aloittamista edistävät tietyt tekijät, ja toisaalta tietyt tekijät myös estävät sitä. Estäviä tekijöitä ovat esimerkiksi tiedonpuute, kykenemättömyys nähdä ilmastonmuutos itseä koskettavana ongelmana, epäluottamus omia vaikuttamismahdollisuuksia kohtaan, haluttomuus luopua saavutetuista eduista, yleinen muutoshaluttomuus, erilaiseksi leimautumisen pelko, epäluottamus tieteen menetelmiin ja tyytyminen liian pieniin positiivisiin tekoihin. Ilmastomyönteistä käytöstä taas edistävät juuri päinvastaiset asiat.

Koulussa kasvatuksen välineenä pyritään perinteisesti käyttämään tiedon lisäämistä. Se ei kuitenkaan yksin riitä, sillä valistuksesta tuntuvat hyötyvän eniten ne, jotka ovat valmiiksi samoilla linjoilla asian kanssa ja ne, joilla ei vielä ole asian suhteen vakiintuneita toimintatapoja.

---

Psykologinen tieto apuna toimintaan kannustamisessa

Psykologian ihmistuntemuksesta on hyötyä, kun yritetään ymmärtää yksilöiden ilmastomyönteistä käytöstä edistäviä ja estäviä tekijöitä. Tällaista psykologista tietoa voidaan soveltaa myös mm. tehokkaiden ympäristöviestinnän keinojen kehittämiseen sekä taloudellisten houkuttimien ja energiatehokkaan teknologian luomiseen.

Tällä hetkellä ilmastonmuutosta aktiivisesti ajattelevat ja tärkeänä pitävät henkilötkään eivät välttämättä toimi asian ratkaisemiseksi. Ympäristöasenteiden ja toiminnan välillä on usein valtava ristiriita. Yksioikoista reittiä, jossa tietynlainen toiminta tai harjoite johtaisivat ympäristövastuullisen toiminnan lisääntymiseen ei ole olemassa. Psykologian tarjoamia keinoja voidaan kuitenkin käyttää hyödyksi toimintaan kannustamisessa.

Ajatusvinoumien ohella aivojemme toiminnassa on myös monenlaisia vahvuuksia, joita voimme hyödyntää ilmastonmuutoksen hidastamisessa. Myötäilemällä luontaisia taipumuksiamme voimme helpottaa ilmastonmuutoksen hillinnän aiheuttamia muutoksia elämässämme. Eräs menetelmä tähän voi olla tuuppaus (nudging). Hyviä keinoja ovat esimerkiksi:

• Välitön positiivinen palaute: Hymynaama tai papukaijamerkki ympäristöteon tekemisestä toimivat yllättävän hyvänä kannustimena myös aikuiselle ihmiselle.
• Oma etu: On hyödyllistä, jos voidaan osoittaa teon tuottavan ympäristön hyvinvoinnin lisäksi etuja tai merkitystä myös ihmiselle itselleen.
• Helppous: Kokonaisuuden kannalta olisi parasta tehdä ympäristöystävälliset valinnat yksilölle mahdollisimman helpoksi, esimerkiksi tarjota kaikille oletusvaihtoehtona uusiutuvilla luonnonvaroilla tuotettua sähköä. Tällöin yksilön olisi erikseen valittava, jos hän haluaa esimerkiksi kivihiilellä tuotettua sähköä.
• Joukkoon kuuluminen: Useimmilla ihmisillä on voimakas halu kuulua “massaan”. Hyviä tuloksia ympäristömyönteisessä käyttäytymisessä on saatu aikaan, kun on osoitettu, että kaikki muutkin ihmiset lähiympäristössä tekevät ympäristön kannalta hyviä valintoja.
• Samaistuttavat esimerkit ilmastosankareista: Tarvitsemme samaistuttavia esimerkkejä ilmastoystävällisestä toiminnasta ja toimijoista. Myös minunkaltaiseni ihminen voi olla ilmastosankari! Koska ihmiset ovat erilaisia, tarvitaan myös erilaisia esimerkkejä: perheen äitejä, insinöörejä, muodikkaita vegaaneja, maanviljelijöitä, nuoria ja vanhoja, helsinkiläisiä, ilomantsilaisia, pekingiläisiä ja pariisilaisia.

Näitä samantyyppisiä vaikuttamisen keinoja sovelletaan myös mainoksiin, joilla meidät yritetään saada kuluttamaan ja vertaamaan kulutustapaamme toisiin ihmisiin. Siksi psykologian osaaminen pitää sisällään myös medianlukutaidon.

Muutoksen aikaansaamiseksi tarvitaan vaikeita tunteita, jotka kertovat, mihin muutosta tarvitaan. Kun ärsyttää, turhauttaa, tai surettaa, tiedämme, että nyt tarvitaan muutoksia. Surutyö eli pettymyksen ja menetyksen käsitteleminen on kaikissa kriiseissä tärkeää, on myös syytä tunnistaa muutoksen luomat mahdollisuudet ja toivo. Toiveikkaassa mielentilassa konkreettisia keinojakin yleensä nousee mieleen paremmin.

---

Ilmastonmuutokseen sopeutuminen on jo aloitettu

Vaikka kasvihuonekaasupäästöjen tuottaminen onnistuttaisiin lopettamaan saman tien, muuttuisi ilmasto jo ilmakehään päästettyjen kaasujen seurauksena vielä vuosikymmeniä. Tästä syystä ilmastonmuutoksen seurauksiin alettu varautua jo nyt. Yleensä ilmastonmuutokseen liittyvillä sopeutumistoimilla tarkoitetaan teknistä varautumista, kuten tulvatorjuntajärjestelmien kehittämistä tai taloihin tehtäviä rakennusteknisiä muutoksia, mutta myös yksilön ja yhteiskuntien psyykkisiä varautumis- ja sopeutumistoimia tarvitaan.

Psykologiassa termillä sopeutuminen (adaptation) tarkoitetaan yksilön sisäistä psykologista tilaa ja sosiaalisia prosesseja, jotka vaikuttavat siihen, miten yksilö ja yhteisöt reagoivat haastaviin olosuhteisiin. Termi on käytössä monenlaisissa yhteyksissä evolutiivisesta adaptaatiosta aistien erilaisiin ärsykkeisiin tottumiseen ja ihmisen selviytymiskeinoihin, joiden avulla on hän selviytyy mutkikkaista elämäntilanteista.

Ilmastokeskustelussa käytetään sopeutumisen ohella usein myös termiä resilienssi, jolla tarkoitetaan yhteiskuntien haavoittuvuuden vähentämistä ilmastonmuutoksen tuomien haasteiden edessä. Psykologian näkökulmasta resilienssissä on kyse erityisesti siitä, miten ihminen pysyy toimintakykyisenä haastavissa elämäntilanteissa ja miten hänestä tulee toipumiskykyinen juuri vastoinkäymisten ansiosta. Resilienssin näkökulmasta ihmisellä on uskoa siihen, että hän voi itse vaikuttaa aktiivisesti omaan elämäänsä sekä niihin tulkintoihin, joita hän vastoinkäymisistä muodostaa. Ihminen on aktiivinen oman elämänsä muokkaaja, eikä vain passiivinen olento elämän vietävissä.

Yksilön ilmastonmuutokseen liittyvään sopeutumiskykyyn vaikuttavat yksilön henkilökohtaiset ominaisuudet (mm. herkkyys, optimistisuus, sinnikkyys), tapahtuman luonne ja fyysisen ympäristön ominaisuudet (ankaruus, voimakkuus), sekä yhteisön ominaisuudet (sosiaaliset verkostot, median rooli, kulttuuriset normit). Nämä muodostavat monimutkaisen ja jatkuvasti muuttuvat kokonaisuuden, jonka osat vaikuttavat toisiinsa. Psykologian keinoin ei juuri voida vaikuttaa fyysiseen ympäristöön tai siinä tapahtuviin muutoksiin, mutta yksilöiden ja yhteisöjen sopeutumisen tukemisessa ne ovat avainasemassa.

---

Tehtäviä opetukseen

---

Lähteet ja kuvagalleria

Huom! Lähdelista on koottu pääosin Open ilmasto-oppaan toteutusvaiheessa vuonna 2016 ja moni linkeistä ei enää toimi. Siksi linkkilistan linkit on muutettu epäaktiivisiksi. Jos jokin lähteistä kiinnostaa sinua erityisesti, voit tarkistaa copy-paste -toiminnolla toimiiko linkki vielä!