Ilmastonmuutokset myötä sää-olot äärevöityvät joka puolella maailmaa ja luonnonkatastrofien, kuten hirmumyrskyjen ja tulvien määrä lisääntyy. Materiaalisten ja ihmisten fyysiseen terveyteen liittyvien vahinkojen lisäksi ne aiheuttavat monenlaisia psyykkisiä ongelmia. Katastrofin kokeneet ihmiset kärsivät usein traumaperäisestä stressistä tai muista stressioireista, kuten masennuksesta ja ahdistuneisuudesta ja lisäksi heillä on mm. korkeampi itsemurhariski.

Suomessa ilmastonmuutoksen huomattavimmat terveysvaikutukset liittyvät synkkenevien ja entistä vähälumisempien talvien mielenterveysvaikutuksiin. Arvioiden mukaan auringonsäteilyn määrä vähenee ja pilvisyys lisääntyy ilmastonmuutoksen myötä Suomessa etenkin talvella, mikä saattaa lisätä kaamosmasennukseen sairastuvien määrää. Kaamosmasennukseen liittyvillä makean nälällä ja huonojen talvikelien vuoksi mahdollisesti vähentyvällä liikunnan määrällä voi lisäksi olla myös seurauksia myös fyysiselle terveydelle.

Ilmastonmuutoksen aiheuttamia psyykkisiä terveysvaikutuksia saattavat kokea myös sellaiset henkilöt, jotka eivät ole joutuneet osalliseksi sen aiheuttamista konkreettisista ongelmista. Huolestuminen on normaali, mahdollisiin uhkiin liittyvä reaktio, mutta ilmastohuoli voi muuttua myös psykiatrien noteeraamaksi sairaalloiseksi ahdistukseksi. Patologisen tilan ohella ilmastonmuutos voi aiheuttaa ihmisissä monenlaisia negatiivisia psyykkisiä tuntemuksia, kuten epävarmuutta, epätoivoa, lamaannusta, apatiaa ja syyllisyyttä.

Vaikutukset eivät kuitenkaan ole ainoastaan negatiivisia. Ne, jotka omilla toimillaan ottavat osaa ilmastonmuutokset torjuntaan tai siihen sopeutumiseen, on seurauksena usein tyytyväisyyden tunteita, sekä elämänhallinnan tunteen ja henkilökohtaisen merkityksellisyyden tunteen lisääntymista.

Ilmastohuoleen on olemassa hyvin monenlaisia reagointitapoja. Ne voidaan hyvin karkeasti jaotella kolmeen osaan esimerkiksi seuraavalla tavalla:

1. Ongelman alitajuinen kieltäminen, johon liittyy jopa lisääntynyt kuluttamisen ja materiaalisen omaisuuden kerryttämisen määrä
2. Vihreä kuluttajuus, jossa ympäristöhuoli otetaan ostoskäyttäytymisessä jonkin verran huomioon, mutta muita elämäntapamuutoksia ei juuri tehdä
3. Tunne liittymisestä suurempaan ekologiseen kokonaisuuteen, jolloin yksilö sitoutuu muutoksiin omassa elämäntavassaan ja pyrkii innostamaan myös muita vastuulliseen toimintaan

Yksilöihin kohdistuvien terveysvaikutusten lisäksi ilmastonmuutoksella arvioidaan olevan mm. seuraavanlaisia yhteisöihin kohdistuvia sosiaalisia vaikutuksia:

• ihmisten väkivaltaisuus ja jopa väkivaltakuolemat lisääntyvät kuumuuden ja helleaaltojen lisääntyessä
• erilaisten intressiryhmien väliset, resurssipulasta johtuvat konfliktit lisääntyvät
• ilmastopakolaisuuteen liittyvästä irrallisuuden tunteesta johtuva suru, ahdistus ja menetyksen tunteet lisääntyvät
• sosio-ekonomisesta erilaistumisesta johtuvat jännitteet kansakuntien ja etnisten ryhmittymien välillä lisääntyvät
• eriarvoisuus, joka syntyy siitä, että ilmastonmuutoksen vaikutukset näkyvät eri tavoin eri puolilla maailmaa lisääntyy
• ilmastonmuutokseen liittyvä huoli tulevasta varjostaa arkea ja luo yleistä turvattomuuden tunnetta, mikä voi olla hieman paradoksaalistakin maailmassa, jossa hyvinvoivien ihmisten ruoan ja terveyspalveluiden saanti on turvatumpaa kuin koskaan aiemmin

Mielemme vähättelee riskejä, jotka ovat kaukana tulevaisuudessa. Aivomme ovat kehittyneet reagoimaan välittömään vaaraan; pakorefleksimme toimii nopeasti, kun joku yrittää hyökätä kimppuumme. Omassa mittakaavassamme hitaasti kehittyvät ilmiöt (kuten ilmastonmuutos) ja tieteellisen tiedon maalaamat uhkakuvat eivät kuitenkaan herätä meissä samanlaista vahvaa reaktiota. Koska ilmastonmuutoksen välittömiä seurauksia ei voi suoraan aistia samoin kuin vaikkapa vesistöjen rehevöitymistä, laitamme helposti toivomme tulevaisuuden ihmeratkaisuihin, joiden tahtoisimme torjuvan ympäristöongelman epätoivotut seuraamukset.

Ilmastonmuutoksen syyt ovat syvällä yhteiskuntamme rakenteissa ja sen torjumiseksi tarvitaankin hyvin monenlaisia suuria ja pieniä toimenpiteitä – jatkuvasti ja pitkällä aikavälillä. Ongelman laajuus saattaa kuitenkin aiheuttaa halvaantumisen tunteen: omilla valinnoilla ei tunnu olevan kokonaiskuvan kannalta juuri lainkaan vaikutusta. Median syytäessä ilmastonmuutosuutisointia niskaamme lähes päivittäin, saattaa iskeä turtumus ja ilmastoväsymys. Toisaalta jokapäiväiseltä vaikuttavaa asiaa on myös hankalampi pelätä, kuin harvemmin sattuvia katastrofeja.

Kuten muussakin tekemisessä, myös ilmastomyönteisen toiminnan aloittamista edistävät tietyt tekijät ja toisaalta tietyt tekijät myös estävät sitä. Estäviä tekijöitä ovat esimerkiksi tiedonpuute, kykenemättömyys nähdä ilmastonmuutos itseä koskettavana ongelmana, epäluottamus omia vaikuttamismahdollisuuksia kohtaan, haluttomuus luopua saavutetuista eduista, yleinen muutoshaluttomuus, erilaiseksi leimautumisen pelko, epäluottamus tieteen menetelmiin ja tyytyminen liian pieniin positiivisiin tekoihin. Ilmastomyönteistä käytöstä taas edistävät juuri päinvastaiset asiat.

Koulussa kasvatuksen välineenä pyritään perinteisesti käyttämään tiedon lisäämistä. Se ei kuitenkaan yksin riitä, sillä valistuksesta tuntuvat hyötyvän eniten ne, jotka ovat valmiiksi samoilla linjoilla asian kanssa ja ne, joilla ei vielä ole asian suhteen vakiintuneita toimintatapoja.

Kokonaisuuden kannalta olisi parasta tehdä ympäristöystävälliset valinnat yksilölle mahdollisimman helpoksi, esimerkiksi tarjota kaikille oletusvaihtoehtona uusiutuvilla luonnonvaroilla tuotettua sähköä. Tällöin yksilön olisi erikseen valittava, jos hän haluaa esimerkiksi kivihiilellä tuotettua sähköä. Vielä paremman tuloksen saa jos pystyy osoittamaan, että näin tekevät kaikki muutkin ihmiset lähiympäristössä, sillä useimmilla ihmisillä on voimakas halu kuulua “massaan”. Samaistuttavat esimerkit ilmastoystävällisestä toiminnasta ja toimijoista ovat myös tärkeitä ja koska ihmiset ovat erilaisia, tarvitaan myös erilaisia esimerkkejä ilmastosankareista: perheen äitejä, insinöörejä, muodikkaita vegaaneja, maanviljelijöitä, nuoria ja vanhoja, helsinkiläisiä, ilomantsilaisia, pekingiläisiä ja pariisilaisia.

Muutoksen aikaansaamiseksi tarvitaan kielteisiä tunteita, jotka kertovat, mihin muutosta tarvitaan. Vaikka surutyö eli pettymyksen ja menetyksen käsitteleminen on kaikissa kriiseissä tärkeää, on myös syytä tunnistaa muutoksen luomat mahdollisuudet ja toivo. Toiveikkaassa mielentilassa konkreettisia keinojakin yleensä nousee mieleen paremmin.

Välitön positiivinen palaute – hymynaama tai papukaijamerkki ympäristöteon tekemisestä toimivat yllättävän hyvänä kannustimena myös aikuiselle ihmiselle. Hyötyä on myös siitä, että voidaan osoittaa teon tuottaneen ympäristön hyvinvoinnin lisäksi etuja tai merkitystä myös ihmiselle itselleen.

Rakenteiden muuttamisen ja kannustimien ohella voidaan pyrkiä lisäämään myös yleistä lähiympäristön ja muiden ihmisten ja eliöiden arvostusta. Tunnepitoiset luontokokemukset ovat ympäristövastuullisen toiminnan kannalta tärkeitä. Lisäksi empatian tunteen laajentaminen käsittämään oman lähipiirimme ihmisten ohella koko planeettaamme auttaa, ymmärtämään laajempia syy-seuraus-suhteita. Tämä lisäisi myös motivaatiotamme auttaa planeettaamme.

Psykologiassa termillä sopeutuminen (adaptation) tarkoitetaan yksilön sisäistä psykologista tilaa ja sosiaalisia prosesseja, jotka vaikuttavat siihen, miten yksilö ja yhteisöt reagoivat haastaviin olosuhteisiin. Termi on käytössä monenlaisissa yhteyksissä evolutiivisesta adaptaatiosta aistien erilaisiin ärsykkeisiin tottumiseen ja ihmisen selviytymiskeinoihin, joiden avulla on hän selviytyy mutkikkaista elämäntilanteista.

Ilmastokeskustelussa käytetään sopeutumisen ohella usein myös termiä resilienssi, jolla tarkoitetaan yhteiskuntien haavoittuvuuden vähentämistä ilmastonmuutoksen tuomien haasteiden edessä. Psykologian näkökulmasta resilienssissä on kyse erityisesti siitä, miten ihminen pysyy toimintakykyisenä haastavissa elämäntilanteissa ja miten hänestä tulee toipumiskykyinen juuri vastoinkäymisten ansiosta. Resilienssin näkökulmasta ihmisellä on uskoa siihen, että hän voi itse vaikuttaa aktiivisesti omaan elämäänsä sekä niihin tulkintoihin, joita hän vastoinkäymisistä muodostaa. Ihminen on aktiivinen oman elämänsä muokkaaja, eikä vain passiivinen olento elämän vietävissä.

Yksilön ilmastonmuutokseen liittyvään sopeutumiskykyyn vaikuttavat yksilön henkilökohtaiset ominaisuudet (mm. herkkyys, optimistisuus, sinnikkyys), tapahtuman luonne ja fyysisen ympäristön ominaisuudet (ankaruus, voimakkuus), sekä yhteisön ominaisuudet (sosiaaliset verkostot, median rooli, kulttuuriset normit). Nämä muodostavat monimutkaisen ja jatkuvasti muuttuvat kokonaisuuden, jonka osat vaikuttavat toisiinsa. Psykologian keinoin ei juuri voida vaikuttaa fyysiseen ympäristöön tai siinä tapahtuviin muutoksiin, mutta yksilöiden ja yhteisöjen sopeutumisen tukemisessa ne ovat avainasemassa.