Ilmastonmuutokset myötä sää-olot äärevöityvät joka puolella maailmaa ja luonnonkatastrofien, kuten hirmumyrskyjen ja tulvien määrä lisääntyy. Materiaalisten ja ihmisten fyysiseen terveyteen liittyvien vahinkojen lisäksi ne aiheuttavat monenlaisia psyykkisiä ongelmia. Katastrofin kokeneet ihmiset kärsivät usein traumaperäisestä stressistä tai muista stressioireista, kuten masennuksesta ja ahdistuneisuudesta ja lisäksi heillä on mm. korkeampi itsemurhariski.

Suomessa ilmastonmuutoksen huomattavimmat terveysvaikutukset liittyvät synkkenevien ja entistä vähälumisempien talvien mielenterveysvaikutuksiin. Arvioiden mukaan auringonsäteilyn määrä vähenee ja pilvisyys lisääntyy ilmastonmuutoksen myötä Suomessa etenkin talvella, mikä saattaa lisätä kaamosmasennukseen sairastuvien määrää. Kaamosmasennukseen liittyvillä makean nälällä ja huonojen talvikelien vuoksi mahdollisesti vähentyvällä liikunnan määrällä voi lisäksi olla myös seurauksia myös fyysiselle terveydelle.

Ilmastonmuutoksen aiheuttamia psyykkisiä terveysvaikutuksia saattavat kokea myös sellaiset henkilöt, jotka eivät ole joutuneet osalliseksi sen aiheuttamista konkreettisista ongelmista. Huolestuminen on normaali, mahdollisiin uhkiin liittyvä reaktio, mutta ilmastohuoli voi muuttua myös psykiatrien noteeraamaksi sairaalloiseksi ahdistukseksi. Patologisen tilan ohella ilmastonmuutos voi aiheuttaa ihmisissä monenlaisia negatiivisia psyykkisiä tuntemuksia, kuten epävarmuutta, epätoivoa, lamaannusta, apatiaa ja syyllisyyttä.

Vaikutukset eivät kuitenkaan ole ainoastaan negatiivisia. Ne, jotka omilla toimillaan ottavat osaa ilmastonmuutokset torjuntaan tai siihen sopeutumiseen, on seurauksena usein tyytyväisyyden tunteita, sekä elämänhallinnan tunteen ja henkilökohtaisen merkityksellisyyden tunteen lisääntymista.

Ilmastohuoleen on olemassa hyvin monenlaisia reagointitapoja. Ne voidaan hyvin karkeasti jaotella kolmeen osaan esimerkiksi seuraavalla tavalla:

1. Ongelman alitajuinen kieltäminen, johon liittyy jopa lisääntynyt kuluttamisen ja materiaalisen omaisuuden kerryttämisen määrä
2. Vihreä kuluttajuus, jossa ympäristöhuoli otetaan ostoskäyttäytymisessä jonkin verran huomioon, mutta muita elämäntapamuutoksia ei juuri tehdä
3. Tunne liittymisestä suurempaan ekologiseen kokonaisuuteen, jolloin yksilö sitoutuu muutoksiin omassa elämäntavassaan ja pyrkii innostamaan myös muita vastuulliseen toimintaan

Nykyään puhutaan paljon ilmastoahdistuksesta

Viime aikoina on yhä enemmän alettu puhua ilmastoahdistuksesta. Ilmiö kärsi pitkään sosiaalisesti rakentuneesta vaikenemisesta. Aihe oli niin vaikea ja kipeä, että siihen liittyviä oireita väheksyttiin. Nyt aihe on onneksi noussut julkiseen keskusteluun laajemmin ja yhä useampi tuntee jo termin. 

Aiheen käsittely on tärkeää, sillä keväällä 2019 julkaistun suomalaisten nuorten asenteita ja arvoja mittaavan Nuorisobarometrin mukaan jopa kolme neljästä suomalaisnuoresta kertoo kokevansa melko paljon tai erittäin paljon epävarmuutta tai turvattomuutta ilmastonmuutoksen vuoksi. Toisaalta suomalaisissa nuorissa elää tutkimuksen mukaan vahva vaikuttamisen tahto, yhteiskunnallinen vastuu ja pyrkimys rauhanomaisiin ratkaisuihin. Tämä näkyy ehkä myös kasvavana kiinnostuksena ilmastotoimintaa kohtaan.

Ilmastoahdistus määritellään osaksi laajempaa ilmiötä nimeltä ympäristöahdistus. Molemmissa on kyse vaikeista tuntemuksista (mm. huoli, suru, pelko, voimattomuus, häpeä, ahdistus), jotka kumpuavat ympäristöongelmista ja niiden uhasta. Sekä ympäristö- että ilmastoahdistus ovat siis osa ilmiötä, jossa maailman tila vaikuttaa ihmisten mielenterveyteen. Ahdistus ei selity psyykkisellä haavoittuvuudella eikä ole sairaus, vaan se on ymmärrettävä reaktio suhteessa laajoihin ympäristöongelmiin.

Ilmastoahdistus voi olla ongelma, jos se on niin voimakasta, että henkilö lamaantuu, mutta kuten aiemmin jo mainittiin, ei ilmastoahdistus lähtökohtaisesti ole sairaus vaan ymmärrettävä reaktio maailman ympäristöongelmien suuruuteen. Ilmastoahdistus voi toimia myös merkittävänä voimavarana, mutta tämä edellyttää sitä, että henkilö löytää yhdessä toisten kanssa riittävästi aikaa ja tilaa tunteiden käsittelyyn sekä riittävästi toimintamahdollisuuksia ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi.

Esimerkkejä erilaisista ilmastoahdistuksen oireista (mm. unihäiriöt, mielialan vaihtelut, ylivirittyneisyys ja energiatasojen vähentyminen) tunnetaan jo, mutta vielä ei ole olemassa kattavaa tutkimustietoa siitä, mitä kaikkia oireita esiintyy ja millaista dynamiikkaa niihin tarkalleen liittyy. Tutkimusta kuitenkin tehdään parhaillaan. Usein ilmastonmuutos tuo lisää stressitekijöitä perinteisesti stressiä aiheuttaviin kysymyksiin, kuten huoleen lapsista tai tulevaisuuden suunnitteluun. Usein ilmastoahdistus siis yhdistyy muihin ahdistuksen aiheisiin, kuten ammatinvalintaan liittyvään ahdistukseen. 

Tutkimuksissa on havaittu, että tietyillä ihmisryhmillä on taipumus altistua ilmastoahdistukselle muita helpommin. Näitä ryhmiä ovat:

• Psyykkisen käsittelykapasiteettinsa kannalta erityisen haavoittuvassa asemassa olevat, kuten lapset ja nuoret sekä mielenterveysongelmista muutenkin kärsivät henkilöt 
• Sellaiset ihmisryhmät, joilla on elinkeinonsa tai elämäntapansa vuoksi vahva sidos ilmastonmuutoksen vuoksi muutostilassa oleviin ekosysteemeihin: esimerkiksi alkuperäiskansat, maanviljelijät, kalastajat, metsästäjät, luonnossa liikkujat (esimerkiksi talviurheilu) tai luontoon liittyvän uskonnollisuuden harjoittajat 
• Ilmastotoiminnassa ja ilmastotutkimuksessa aktiivisesti mukana olevat ihmiset: esimerkiksi ilmastotieteilijät ja ympäristöjärjestöjen vapaaehtoiset ilmastoaktivistit

Ilmastonmuutos on niin suuri ongelma, että ihmisten on luonnostaan erittäin vaikea hyväksyä se. Aihetta on tarkasteltu useilla tieteenaloilla. Ilmastonmuutoksen psyykkiseen käsittelyyn liittyykin kaksi perustavanlaatuista haastetta ja tehtävää: sopeutuminen muuttuviin olosuhteisiin eli toimintakyvyn ylläpito ja oman eettisen vastuun hyväksyminen ja samalla suhteellisuudentaju, eli kyky elää ambivalenssin kanssa. Usein puhutaan myös resilienssistä, eli henkilön mahdollisuudesta säilyttää toimintakykynsä muutosten keskellä. Toimintakyvyn ylläpitämiseksi ja parantamiseksi tarvitaan sellaista tervettä psyykkistä sopeutumista, jossa asia kohdataan, mutta sen alle ei muserruta. 

Ilmastoahdistusta voi torjua tavallisilla stressinhallintatekniikoilla, mm. riittävällä unella ja liikunnalla, sekä puhumalla asiasta ystävien tai terapeutin kanssa. Usein ahdistukseen auttaa myös ilmaston puolesta toimiminen, mm. yhteiskunnallinen- ja kuluttajavaikuttaminen oman jaksamisen rajoissa.

Ilmastonmuutokseen ja siihen liittyvien tunteiden käsittelyä voidaan kuvata esimerkiksi seuraavanlaisten kaarien avulla:
– avuttomuudesta voimaantumiseen
– välttelystä kohtaamiseen ja torjunnasta hyväksymiseen
– riittämättömyydestä keskeneräisyyden hyväksymiseen
– lannistavasta häpeästä kelvollisuuden kokemukseen
– vihasta ja turhautumisesta toimintaan oikeudenmukaisuuden puolesta
– tarkoituksettomuuden tunteesta merkityksellisyyden kokemiseen

Toivo on keskeinen tekijä ilmastoahdistuksen kanssa pärjäämisessä. Tässä yhteydessä on kuitenkin erotettava toisistaan toiveajattelu ja rakentava toivo. Toiveajattelu voi hetkellisesti auttaa ahdistuksen sietämisessä, mutta pidemmällä tähtäimellä se on tuhoisaa sekä ekologisen kriisin että ihmismielen kestävyyden kannalta. Ylioptimistisessa asenteessa on vaikeaa kestää pettymyksiä, jos niitä ilmenee jatkuvasti. Toisaalta ylipessimismi voi lamauttaa. Vastaukseksi on esitetty esimerkiksi ”radikaalia toivoa”: toivomista, vaikka emme voi nykyhetkessä vielä tietää, mikä tarkalleen voisi tilanteen pelastaa.

Maailmalla psykologi- ja ympäristöjärjestöt, taiteilijat ja ympäristökasvattajat ovat luoneet ympäristöahdistuksen käsittelyyn oma-apua, materiaaleja, ryhmätoimintaa, tapahtumia ja vertaistukea. Suomessa ilmastoahdistuksen käsittelyyn on käytetty osallistavaa draamaa, kirjoittamistyöpajoja, taiteellisia menetelmiä ja ohjattuja pienryhmiä. Suoraan kouluun sovellettuja ilmastoahdistuksen käsittelyssä auttavia materiaaleja ei Suomessa ole toistaiseksi julkaistu, mutta niitä on kehitteillä.

10 suositusta ympäristöahdistuneelle

• Älä koe itseäsi heikoksi tai epäonnistuneeksi, jos tunnet ympäristöahdistusta.
• Arvosta ja kunnioita ympäristöahdistustasi.
• Et ole yksin. Älä myöskään jää yksin.
• Toimi, mutta älä koko ajan.
• Etsi tasapainoa.
• Harjoita itsesäätelyä.
• Ystävysty tunteidesi kanssa.
• Kuuntele kehoasi.
• Kuuntele unia ja unelmia.
• Hyväksy mielen vuodenajat ja hyödynnä kahden tason näkökykyä.

Lähde: Panu Pihkala/ http://ekoahdistus.blogspot.com/2018/09/10-suositusta-ymparistoahdistuneelle.html

Yksilöihin kohdistuvien terveysvaikutusten lisäksi ilmastonmuutoksella arvioidaan olevan mm. seuraavanlaisia yhteisöihin kohdistuvia sosiaalisia vaikutuksia:

• ihmisten väkivaltaisuus ja jopa väkivaltakuolemat lisääntyvät kuumuuden ja helleaaltojen lisääntyessä
• erilaisten intressiryhmien väliset, resurssipulasta johtuvat konfliktit lisääntyvät
• ilmastopakolaisuuteen liittyvästä irrallisuuden tunteesta johtuva suru, ahdistus ja menetyksen tunteet lisääntyvät
• sosio-ekonomisesta erilaistumisesta johtuvat jännitteet kansakuntien ja etnisten ryhmittymien välillä lisääntyvät
• eriarvoisuus, joka syntyy siitä, että ilmastonmuutoksen vaikutukset näkyvät eri tavoin eri puolilla maailmaa lisääntyy
• ilmastonmuutokseen liittyvä huoli tulevasta varjostaa arkea ja luo yleistä turvattomuuden tunnetta, mikä voi olla hieman paradoksaalistakin maailmassa, jossa hyvinvoivien ihmisten ruoan ja terveyspalveluiden saanti on turvatumpaa kuin koskaan aiemmin

Mielemme vähättelee riskejä, jotka ovat kaukana tulevaisuudessa. Aivomme ovat kehittyneet reagoimaan välittömään vaaraan; pakorefleksimme toimii nopeasti, kun joku yrittää hyökätä kimppuumme. Omassa mittakaavassamme hitaasti kehittyvät ilmiöt (kuten ilmastonmuutos) ja tieteellisen tiedon maalaamat uhkakuvat eivät kuitenkaan herätä meissä samanlaista vahvaa reaktiota. Koska ilmastonmuutoksen välittömiä seurauksia ei voi suoraan aistia samoin kuin vaikkapa vesistöjen rehevöitymistä, laitamme helposti toivomme tulevaisuuden ihmeratkaisuihin, joiden tahtoisimme torjuvan ympäristöongelman epätoivotut seuraamukset.

Ilmastonmuutoksen syyt ovat syvällä yhteiskuntamme rakenteissa ja sen torjumiseksi tarvitaankin hyvin monenlaisia suuria ja pieniä toimenpiteitä – jatkuvasti ja pitkällä aikavälillä. Ongelman laajuus saattaa kuitenkin aiheuttaa halvaantumisen tunteen: omilla valinnoilla ei tunnu olevan kokonaiskuvan kannalta juuri lainkaan vaikutusta. Median syytäessä ilmastonmuutosuutisointia niskaamme lähes päivittäin, saattaa iskeä turtumus ja ilmastoväsymys. Toisaalta jokapäiväiseltä vaikuttavaa asiaa on myös hankalampi pelätä, kuin harvemmin sattuvia katastrofeja.

Kuten muussakin tekemisessä, myös ilmastomyönteisen toiminnan aloittamista edistävät tietyt tekijät ja toisaalta tietyt tekijät myös estävät sitä. Estäviä tekijöitä ovat esimerkiksi tiedonpuute, kykenemättömyys nähdä ilmastonmuutos itseä koskettavana ongelmana, epäluottamus omia vaikuttamismahdollisuuksia kohtaan, haluttomuus luopua saavutetuista eduista, yleinen muutoshaluttomuus, erilaiseksi leimautumisen pelko, epäluottamus tieteen menetelmiin ja tyytyminen liian pieniin positiivisiin tekoihin. Ilmastomyönteistä käytöstä taas edistävät juuri päinvastaiset asiat.

Koulussa kasvatuksen välineenä pyritään perinteisesti käyttämään tiedon lisäämistä. Se ei kuitenkaan yksin riitä, sillä valistuksesta tuntuvat hyötyvän eniten ne, jotka ovat valmiiksi samoilla linjoilla asian kanssa ja ne, joilla ei vielä ole asian suhteen vakiintuneita toimintatapoja.

Kokonaisuuden kannalta olisi parasta tehdä ympäristöystävälliset valinnat yksilölle mahdollisimman helpoksi, esimerkiksi tarjota kaikille oletusvaihtoehtona uusiutuvilla luonnonvaroilla tuotettua sähköä. Tällöin yksilön olisi erikseen valittava, jos hän haluaa esimerkiksi kivihiilellä tuotettua sähköä. Vielä paremman tuloksen saa jos pystyy osoittamaan, että näin tekevät kaikki muutkin ihmiset lähiympäristössä, sillä useimmilla ihmisillä on voimakas halu kuulua “massaan”. Samaistuttavat esimerkit ilmastoystävällisestä toiminnasta ja toimijoista ovat myös tärkeitä ja koska ihmiset ovat erilaisia, tarvitaan myös erilaisia esimerkkejä ilmastosankareista: perheen äitejä, insinöörejä, muodikkaita vegaaneja, maanviljelijöitä, nuoria ja vanhoja, helsinkiläisiä, ilomantsilaisia, pekingiläisiä ja pariisilaisia.

Muutoksen aikaansaamiseksi tarvitaan kielteisiä tunteita, jotka kertovat, mihin muutosta tarvitaan. Vaikka surutyö eli pettymyksen ja menetyksen käsitteleminen on kaikissa kriiseissä tärkeää, on myös syytä tunnistaa muutoksen luomat mahdollisuudet ja toivo. Toiveikkaassa mielentilassa konkreettisia keinojakin yleensä nousee mieleen paremmin.

Välitön positiivinen palaute – hymynaama tai papukaijamerkki ympäristöteon tekemisestä toimivat yllättävän hyvänä kannustimena myös aikuiselle ihmiselle. Hyötyä on myös siitä, että voidaan osoittaa teon tuottaneen ympäristön hyvinvoinnin lisäksi etuja tai merkitystä myös ihmiselle itselleen.

Rakenteiden muuttamisen ja kannustimien ohella voidaan pyrkiä lisäämään myös yleistä lähiympäristön ja muiden ihmisten ja eliöiden arvostusta. Tunnepitoiset luontokokemukset ovat ympäristövastuullisen toiminnan kannalta tärkeitä. Lisäksi empatian tunteen laajentaminen käsittämään oman lähipiirimme ihmisten ohella koko planeettaamme auttaa, ymmärtämään laajempia syy-seuraus-suhteita. Tämä lisäisi myös motivaatiotamme auttaa planeettaamme.

Psykologiassa termillä sopeutuminen (adaptation) tarkoitetaan yksilön sisäistä psykologista tilaa ja sosiaalisia prosesseja, jotka vaikuttavat siihen, miten yksilö ja yhteisöt reagoivat haastaviin olosuhteisiin. Termi on käytössä monenlaisissa yhteyksissä evolutiivisesta adaptaatiosta aistien erilaisiin ärsykkeisiin tottumiseen ja ihmisen selviytymiskeinoihin, joiden avulla on hän selviytyy mutkikkaista elämäntilanteista.

Ilmastokeskustelussa käytetään sopeutumisen ohella usein myös termiä resilienssi, jolla tarkoitetaan yhteiskuntien haavoittuvuuden vähentämistä ilmastonmuutoksen tuomien haasteiden edessä. Psykologian näkökulmasta resilienssissä on kyse erityisesti siitä, miten ihminen pysyy toimintakykyisenä haastavissa elämäntilanteissa ja miten hänestä tulee toipumiskykyinen juuri vastoinkäymisten ansiosta. Resilienssin näkökulmasta ihmisellä on uskoa siihen, että hän voi itse vaikuttaa aktiivisesti omaan elämäänsä sekä niihin tulkintoihin, joita hän vastoinkäymisistä muodostaa. Ihminen on aktiivinen oman elämänsä muokkaaja, eikä vain passiivinen olento elämän vietävissä.

Yksilön ilmastonmuutokseen liittyvään sopeutumiskykyyn vaikuttavat yksilön henkilökohtaiset ominaisuudet (mm. herkkyys, optimistisuus, sinnikkyys), tapahtuman luonne ja fyysisen ympäristön ominaisuudet (ankaruus, voimakkuus), sekä yhteisön ominaisuudet (sosiaaliset verkostot, median rooli, kulttuuriset normit). Nämä muodostavat monimutkaisen ja jatkuvasti muuttuvat kokonaisuuden, jonka osat vaikuttavat toisiinsa. Psykologian keinoin ei juuri voida vaikuttaa fyysiseen ympäristöön tai siinä tapahtuviin muutoksiin, mutta yksilöiden ja yhteisöjen sopeutumisen tukemisessa ne ovat avainasemassa.