Ilmastonmuutos kotitalouden opetuksessa

Ilmastonmuutos vaikuttaa ihmisten toimintaan ja luonnonympäristöihin jo nyt. Elämme parhaillaan monenlaisten toisiinsa kytkeytyvien kriisien aikaa. Ilmaston kuumeneminen on niistä yksi keskeisin, sillä se voimistaa monia muita kriisejä. Kaikilla oppiaineilla on annettavaa ilmastokriisin ymmärtämisessä ja ratkaisemisessa. Tällä sivulla käsitellään ilmastonmuutosta kotitalouden opetuksen näkökulmasta.

Asuminen, liikkuminen ja ruoka synnyttävät valtaosan kuluttajan hiilipäästöistä ja niiden taustalla olevat teollisuudenalat ovat suurimpia globaaleja päästöjen aiheuttajia. Kotitalousluokka on erinomainen paikka harjoitella monia ruokaan ja asumiseen liittyviä tietoja ja käytännön taitoja, joita yksilö tarvitsee ilmastonmuutoksen hillinnässä. Kotitalousopetus onkin merkittävässä roolissa ilmastonmuutos -ilmiön syvällisessä ymmärtämisessä ja ilmastoystävällisen maailman rakentamisessa.

---

Ilmastonmuutos ja ruoka

Kotitalousluokka on erinomainen paikka harjoitella monia käytännön taitoja, joita yksilö tarvitsee elämässään ja ilmastonmuutoksen hillinnässä. Käytännönläheisimmin kotitaloustunnin ilmastokasvatuksessa voidaan käsitellä ruokaa, joka onkin paljon keskustelua herättävä aihepiiri.

Neuvoja siitä, miten pitäisi syödä tulee monelta taholta niin, että välillä voi olla vaikeaa tietää ketä uskoa. Usein ympäristöystävällisin ruokavalio on myös edullisin ja terveellisin. Samalla on kuitenkin hyvä keskustella yksittäisten valintojen takana olevista laajemmista asiakokonaisuuksista, jotta omat tekemiset eivät tunnu vain pisaralta valtameressä. Ruoantuotannon päästöjä syntyy ruokaketjun jokaisessa vaiheessa pellolta kotiin saakka. Seuraavissa kappaleissa aihepiiriä avataan erilaisista näkökulmista.

Ruoalla on monenlaisia ilmastovaikutuksia

Ruoan ilmastovaikutus kertyy koko sen elinkaaren ajalta: alkutuotannossa maatilalla, elintarviketeollisuudessa, kaupassa ja ravintoloissa, kuljetuksissa ja ostosmatkoissa, ruoan valmistuksessa ja säilytyksessä, sekä ruokajätteestä. Yleensä alkutuotannossa päästöistä syntyy jopa reilusti yli puolet – onhan myös sen osuus ruoan tuotannossa ajallisesti useimmiten pisin. 

Ruokaketjun eri vaiheiden merkittävyys ruoan hiilijalanjäljen kasvattajana vaihtelee eri tuotteiden osalta. Esimerkiksi kotona tehdyn porkkanaraasteen hiilijalanjäljestä merkittävin osa syntyy maatilalla, kun taas pakastemansikoiden jalanjäljessä säilytyksen prosentuaalinen osuus on jo suurempi. Kauppamatkan kulkuväline voi kasvattaa yksittäisen tuotteen hiilijalanjälkeä merkittävästi etenkin silloin, kun kaupasta haetaan autolla yksittäinen tuote, kuten pussillinen leipää.

Hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli IPCC julkaisi vuonna 2019 raportin, jossa selvitetään ilmastonmuutoksen yhteyttä aavikoitumiseen, maan laadun heikkenemiseen, kestävään maankäyttöön, ruokaturvaan sekä kasvihuonekaasupäästöihin maanpäällisissä ekosysteemeissä. Raportti täydentää kuvaa siitä, millaisia ilmastovaikutuksia ihmisen toiminnalla on maapallolla. Tähän asti ilmastonmuutoksen hillinnän pääpaino on ollut fossiilisten polttoaineiden käytön vähentämisessä. Vuoden 2019 raportti nostaa maankäytön ja ruoantuotannon fossiilisten polttoaineiden rinnalle merkittävänä ilmastonmuutoksen aiheuttajana. 

Globaalisti ruoantuotanto ja -kulutus aiheuttavat ilmastopäästöistä eri arvioista riippuen 25-33% kun otetaan huomioon maatalouteen liittyvät maankäytön muutokset, eli esimerkiksi metsien hakkuut maatalousmaan tieltä. 

Suomessa maatalouden ilmastopäästöt syntyvät pääosin seuraavista lähteistä:

• viljelysmaan dityppioksidipäästöt (53 %) 
• kotieläinten ruoansulatuksen metaanipäästöt (32 %) 
• lannankäsittelyn dityppioksidi- ja metaanipäästöistä (11 %) 

On kuitenkin huomioitava, että kasvihuonepäästöjä raportoidaan tavallisen ihmisen näkökulmasta hiukan monimutkaisella tavalla. Maatalouden kasvihuonekaasupäästöjä raportoidaan Pariisin ilmastosopimuksen mukaisesti useammalla raportointisektorilla ja edellä mainitut luvut sisältävät vain maataloussektorilla raportoitavat päästöt. Lisäksi Suomen maatalousmaasta (erityisesti turvemaat) syntyy suuria päästöjä, jotka raportoidaan maankäyttösektorilla (LULUCF). Tämän lisäksi energiasektorilla raportoidaan vielä maatalouden työkoneiden ja kiinteistökohtaisen lämmityksen päästöt. Maatalouden päästöjen kokonaisuuden hahmottaminen on siis yllättävän haastavaa asiaan vihkiytymättömälle.

Eläintuotannon merkittävä osuus päästöistä näkyy jo em. listan prosentteja lukemalla, mutta lisäksi on huomattava, että pelto-alastamme 70% on tuotantoeläinten rehuntuotannossa ja rehua tuodaan Suomeen myös ulkomailta. Käytännössä siis iso osa myös peltoviljelyn päästöistä liittyy suoraan eläintuotantoon. Lisäksi eläintuotannosta (erityisesti karjatalous) syntyvillä metaanipäästöillä on lyhyellä aikavälillä hyvin suuri ilmastovaikutus. Kokonaisuudessaan eurooppalaisten kuluttaman ruoan ilmastovaikutuksista jopa 80% tulee eläinperäisistä tuotteista.

---

Ilmastonmuutoksen muut yhteydet ruoantuotantoon

Ruoantuotanto aiheuttaa ilmastonmuutosta, mutta maatalouden avulla ilmastonmuutosta voidaan myös hillitä. Lisäksi ilmastonmuutos vaikuttaa ruoantuotantoon monin tavoin. 

Ruoantuotanto kärsii ilmaston muuttumisesta. Ilmastonmuutos vaikuttaa ratkaisevasti ruoantuotannon mahdollisuuksiin niin Suomessa kuin globaalistikin. Maa- ja metsätalous toimivat yhdessä luonnon kanssa ja kohtaavat siksi ensimmäisinä ilmastonmuutoksen paikalliset seuraukset: tulvat, rankkasateet, roudattomat talvet, kasvintuhoojahyönteiset, kasvitaudit, kuivuuden, kuumuuden ja maastopalot. Nämä kaikki vaikeuttavat ruoantuotantoa globaalisti jo nyt ja tulevaisuudessa vielä enemmän. 

Ruoantuotannon on sopeuduttava ilmastonmuutokseen. Ilmaston muuttuminen tulee vaikuttamaan ruoantuotantoon haitallisesti, vaikka lämpeneminen saataisiin pysäytettyä heti. Siksi jo nyt pyritään kehittämään ruokajärjestelmän sopeutumiskykyä uudenlaisiin ilmasto-oloihin. Maatalouden ilmastoriskeihin varautuminen edellyttää riskinhallintakeinojen kehittämistä, kuten vakuutuksia ja rahastoja, sekä entistä tehokkaampaa tulvasuojelua ja vesitalouden hallintaa. Myös luonnon monimuotoisuuden turvaaminen on välttämätöntä, jotta luonto kykenee sopeutumaan muuttuvaan ilmastoon ja sen seurauksiin. Sopeutuminen on edellytys myös ilmastonmuutoksen hillintätoimenpiteille. 

Maatalouden ilmastopäästöjä voidaan vähentää monenlaisilla toimenpiteillä. Maataloustuottajien näkökulmasta tärkeää on mm. maan kasvukunnosta, eli viljelymaan hyvinvoinnista huolehtiminen, peltojen pitäminen kasvipeitteisenä ympärivuotisesti, asianmukainen lannankäsittely ja uusiutuvan energian käyttäminen. Paljon hyviä ratkaisuja on jo tiedossa, mutta esimerkiksi peltomaan tehokkaaseen hiilensidontaan johtavat toimenpiteet vaativat vielä tutkimusta ja kokeiluja, joita parhaillaan jo tehdäänkin paljon. Poliittisissa toimissa keskeistä on maataloustukien suuntaaminen entistä paremmin ilmastoystävällistä tuotantoa tukemaan. Ison mittakaavan käytännön toimista tärkeimmät ovat uusien turvepeltojen raivaamisen lopettaminen ja eläintuotannon vähentäminen. 

Ruokaketjun muissa osissa ilmastopäästöjä vähennetään kullekin toimialalle ominaisilla keinoilla, mm. panostamalla kylmäketjun ja muun laitteiston energiatehokkuuteen, suunnittelemalla logistiikkaketjuja ja tekemällä kuluttajavalistusta.

---

Enemmän kasviksia, vähemmän lihaa

Eri ruoka-aineiden ilmastopäästöt ovat huomattavan erilaisia. Keskimäärin kasvisten päästöt ovat paljon eläinperäisten tuotteiden päästöjä pienemmät. Naudanlihakilon päästöt ovat usein jopa monikymmenkertaiset verrattuna monien marjojen, vihannesten, papujen ja perunan päästöihin. Myös sian- ja broilerinlihan päästöt ovat huomattavasti naudanlihan päästöjä alhaisemmat.

Maailman lihankulutus on lähes kaksinkertaistunut vuodesta 1960 lähtien ja liha-annosten koko on kasvanut. Myös maitotuotteiden kulutus on kasvanut, mutta nousu ei ole ollut yhtä jyrkkää. Suomessa erityisesti juuston syönti on monikymmenkertaistunut muutamassa vuosikymmenessä. Juuston ilmastopäästöt voivat olla lähes yhtä suuret kuin naudanlihan. Jotta maatalouden päästöt pysyisivät hallinnassa, tulisi syömämme liha- ja juustomäärän vähentyä reilusti.

Proteiini on tärkeä ravintoaine. Monet kasvit ovat kuitenkin proteiinipitoisia, ja lihasta saatu proteiini on helppo korvata syömällä esimerkiksi erilaisia papuja (mm. härkäpapu, mustapapu, soija ym.), herneitä, linssejä, pähkinöitä, siemeniä ja täysjyväviljoja. Näistä voidaan tehdä myös erilaisia jalosteita, kuten nyhtökaura, vehnägluteenista valmistettu seitan, sekä soija eri muodoissaan (mm. soijarouhe ja tofu). Kasvipainotteisempaan ruokavalioon siirtyminen voi tuoda myös rahallista säästöä ja auttaa monien terveysongelmien, kuten sydänsairauksien, liikalihavuuden ja joidenkin syöpien torjumisessa.

Vuonna 2024 julkaistuissa kansallisissa ravitsemussuosituksissa huomioidaan entistä kattavammin ruoan terveysvaikutusten lisäksi myös ruoantuotannon ja -kulutuksen ympäristövaikutukset. Kansalliset ravitsemussuositukset pohjaavat vuonna 2023 julkaistuihin pohjoismaisiin ravitsemussuosituksiin. Suositukset perustuvat johdonmukaiseen tutkimusnäyttöön ravinnon ja terveyden välisestä yhteydestä. Sekä pohjoismaisten että kansallisten ravitsemussuositusten keskeisenä tavoitteena on edistää planetaarista terveyttä eli ihmisten ja muun luonnon toisiaan tukevaa hyvinvointia ja terveyttä.

Suomalaisten ruokatottumukset ovat parantuneet viime vuosikymmeninä, mutta
haasteina ovat edelleen liian suuri suolan ja tyydyttyneen rasvan sekä pieni kuidun
saanti. Kasvipainotteisempi ruokavalio, eli täysjyväviljan, kasvisten, marjojen, hedelmien ja palkokasvien osuuden lisääminen ruokavaliossa edistäisi ihmisten ja ympäristön hyvinvointia. Lisäksi ruokavaliossa tulisi suosia tyydyttymättömän rasvan lähteitä, kuten kasviöljyjä, kalaa ja pähkinöitä, sekä rajoittaa suolan käyttöä.

---

Kausi-, lähi- vai luomuruokaa?

Suurin osa ruoan ilmastovaikutuksista syntyy alkutuotantovaiheessa mm. pellolla, kasvihuoneessa ja navetassa. Ympäristövaikutuksiin vaikuttavat viljelytapa, käytetyt lannoitteet ja viljeltävät lajikkeet, sekä viljelyn ajankohta. Ekologisen syömisen lähtökohtana on hyvä käyttää kasvukauden mukaisia, lähellä tuotettuja luomukasviksia.

Eri ihmiset asettavat kuluttamalleen ruoalle erilaisia tavoitteita: voidaan haluta että ruoka maistuu hyvältä tai on edullista, kotimaista, terveellistä, ympäristöystävällistä jne. Jotkut ruoat saattavat täyttää samaan aikaan vaikka kaikki nämä tavoitteet, mutta toisinaan erilaiset tavoitteet ovat ristiriidassa.

Ruokatottumuksiamme pohtiessamme saatamme toisinaan joutua tasapainoilemaan esimerkiksi kotimaisuuden ja ekologisuuden välillä. Nyrkkisääntönä on, että satokauden kasvikset ovat ympäristöystävällisin valinta. Suomessa kannattaa siis syödä talvella hyvin säilyviä kotimaisia juureksia ja kaalia yhdistettynä muualta maailmasta tuotuihin, avomaalla kasvatettuihin hedelmiin ja vihanneksiin. Satokausiajattelun ekologisuus perustuu parhaillaan sesongissa olevien, avomaalla viljeltyjen kasvisten pienempään ympäristökuormaan. Myös metsässä ja niityillä kasvavat villivihannekset, marjat ja sienet ovat oivallista kausiruokaa.

Kasvihuoneviljeltyjen kasvisten hiilijalanjälki on jopa kaksinkertainen avomaalla viljeltyihin verrattuna. Kasvihuonetuotannon energiankulutus on riippuvaista vuodenajasta, lämmitystavasta sekä valaisutarpeesta, mutta ilmastopäästöt ovat aina korkeammat kuin satokauden aikana avomaalla kasvatettujen kasvisten.

Kestävän ruoankulutuksen yhteydessä joudutaan usein kohtaamaan kysymys siitä, onko kestävästi tuotettu ruoka kalliimpaa ja miksi. Satokauden ulkopuolella tuotetut kasvikset ovat energiankulutuksensa vuoksi yleensä myös kalliimpia, joten satokauden kasvisten suosiminen on myös taloudellisesti järkevää. Kokonaisuudessaan ruoan hinnan muotoutuminen on kuitenkin monimutkainen vyyhti, jossa olennaisia asioita ovat tuotannon kulut, tuottajahinta, maataloustuet ja kaupan kate. Siihen liittyvät myös eettiset kysymykset ja kuluttajan arvot, joita on hyvä silloin tällöin pysähtyä miettimään.

Tunnetuin kestävyyttä korostava tuotantotapa on luonnonmukainen- eli luomuviljely, joka perustuu uusiutuvien luonnonvarojen kierrätykseen ja paikallisten, uusiutuvien resurssien käyttöön. Maaperän, vesistöjen ja luonnon monimuotoisuuden kannalta, sekä eläinten hyvinvoinnin näkökulmasta luomutuotanto on tutkitusti parempi vaihtoehto kuin tavanomaisesti tuotettu ruoka. Sen sijaan ilmastovaikutuksiltaan luomu ei nykytutkimuksen mukaan yleensä ole tavanomaista tuotantoa parempi, muttei myöskään pahempi vaihtoehto.

Lähiruoasta on tullut trendikäsite, johon liitetään helposti monia positiivisia mielleyhtymiä. Lähiruoankin ekologisuuden määrittää kuitenkin ennen kaikkea se, millaista ruokaa se on ja miten se on kasvatettu. Kuljetusten aiheuttamat kasvihuonekaasupäästöt aiheuttavat vain muutaman prosentin ruoan hiilijalanjäljestä. Lähiruoka voi olla ilmastoystävällistä, mutta automaattisesti se ei sitä ole. Sen sijaan lähiruoka voi olla sosiaalisesti kestävää ja tukea paikallista tuotantoa sekä kotimaisen tuotannon omavaraisuutta. 

---

Murretaan ruokaan liittyviä myyttejä

Ruokakeskustelussa vilisee paljon syvään juurtuneita myyttejä. Seuraavassa murretaan myyteistä keskeisimpiä.

1. Pakkaukset muodostavat merkittävän osan ruoan ympäristövaikutuksista – VÄÄRIN!

Pakkauksista voi aiheutua jäteongelma, ellei niitä käsitellä oikein. Pakkausten osuus esimerkiksi ruoan elinkaaren aikaisista ilmastovaikutuksista on kuitenkin vain muutamia prosentteja, kun alkutuotannon osuus on n. 60 %. Keskeisintä ruoan ympäristövaikutusten kannalta on se mitä ostoskoriisi laitat (lihaa vai kasviksia?).

2. Kuluttajien ruokahävikin vähentäminen on keskeinen ympäristöteko -> VÄÄRIN!

Kuluttajahävikki muodostaa vain pienen osan ruokavalion ilmastovaikutuksesta (noin 4 %) ja rehevöittävästä potentiaalista (noin 4 %). Siksi kuluttajien ruokahävikin pienentämisellä on vain pieni vaikutus ruoan ympäristövaikutuksiin. Hävikkiä kannattaa toki välttää, mutta ruoan ympäristövaikutusten pienentämisessä selvästi merkittävämpää on keskittyä lihan korvaamiseen kasviksilla. Tutkimustulos on melko uusi ja se saattaa yllättää monet. Lisää aiheesta voi lukea Valtioneuvoston RuokaMinimi-hankkeen loppuraportista tai tästä selkeästä blogikirjoituksesta.

3. Lähiruoka on aina ilmastoystävällistä – VÄÄRIN!

Kuljetusten osuus ruoan elinkaaren aikaisista ilmastovaikutuksista on n. 5 %, vaikka ruoka tulisi kaukaakin. Siksi ruoan ilmastovaikutusten kannalta ruoan tuotantopaikalla ei ole juuri merkitystä. Tuotantopaikan perusteella ei myöskään voida päätellä sitä, kuinka paljon päästöjä on syntynyt. Ilmastovaikutusten kannalta merkittävää on se, kuinka paljon päästöjä syntyy ruokaa tuotettaessa (esim. kasvisten ilmastokuorma on pienempi kuin lihan). Ilmastoystävällisyys ei siis ole kovin hyvä peruste lähiruoan valinnalle ainakaan aina. Lähiruoan valintaa kuitenkin tukee mm. se, että ruoan alkuperä on helpommin selvitettävissä, se työllistää kotiseudullasi sekä tukee kotimaisen tuotannon omavaraisuutta.

4. Soija on pahis – VÄÄRIN!

Soijaa pidetään virheellisesti ympäristölle ja jopa terveydelle haitallisena ravintona. On totta että soijantuotanto aiheuttaa etenkin Etelä-Amerikassa laajoja ympäristöongelmia, mm. sademetsien hakkuita soijaviljelmien tieltä. Viljelypinta-alojen jatkuvasta kasvusta aiheutuvat ongelmat ovat kuitenkin pääasiassa eläinten syömän soijan seurausta. Soija on lihantuotannon kannalta tärkeä öljykasvi ja tällä hetkellä reilusti yli 90% maailmassa tuotetusta soijasta käytetäänkin tuotantoeläinten rehuna. Mitä enemmän tuotetaan lihaa, kasvatettua kalaa ja kananmunia, sitä enemmän tarvitaan soijaa. Ihmisten ravintona soija on ympäristöystävällinen, terveellinen ja proteiinipitoinen kasvi , joka sisältää myös monia muita hyviä ravintoaineita.

5. Suomalaisen lehmän liha ilmastoystävällistä – VÄÄRIN!

Suomalaisessa ruokakeskustelussa elää sitkeänä tiettyjen tahojen ruokkima väite, jonka mukaan suomalainen lehmä on ilmastoviisas. Väite ei pidä paikkaansa vaikka onkin niin, että suomalainen naudanliha on ilmastoystävällisempi valinta kuin esimerkiksi brasilialainen nauta. On kuitenkin selvää, että ympäristöystävällisimmätkin eläintuotannon muodot häviävät ympäristövaikutuksiltaan valtaosalle kasvintuotannosta – naudanlihan ollessa kyseessä, jopa reilusti. Suomalaisen karjatalouden on mahdollista olla tietyiltä osin hyvinkin ympäristöystävällistä, mutta tämä vaatii isoja muutoksia nykyisissä tuotantotavoissa sekä etenkin tuotantomäärissä. Vaikka lihantuotannosta tehtäisiin kestävämpää, koko ruokajärjestelmän tasolla eläintuotannon osuutta on joka tapauksessa pienennettävä.

6. Tosimies ei saa kasvisruoasta riittävästä energiaa ja proteiinia – VÄÄRIN!

Keskivertohenkilö saa tavallisesta ravinnosta riittävästi (tai jopa liikaa) proteiinia, eikä proteiininsaannista tarvitse huolestua edes vegaaniruokavaliolla. Kasviperäisiä proteiininlähteitä on paljon erilaisia ja niistä löytyy monenlaisia vaihtoehtoja. Moni luulee, että liha on paras proteiinin lähde, mutta todellisuudessa monissa kasvipohjaisissa ruuissa on proteiinia jopa enemmän kuin vaikkapa jauhelihassa. Jopa vegaaniruokavalio sopii hyvin myös henkilölle, joka haluaa kasvattaa lihasmassaansa. 

Kasviksia, hedelmiä, marjoja, täysjyväviljoja ja palkokasveja suositellaan ihan kaikille. Ne ovat myös tärkeässä roolissa elimistön energiansaannissa, sillä ne ovat hyviä hiilihydraattien lähteitä.

---

Asumisen ilmastovaikutukset ovat merkittävät

Asuminen tuottaa kotitalouksien kasvihuonekaasupäästöistä noin neljänneksen. Asumisen suurimman ilmastovaikutuksen aiheuttaa asunnon lämmitys, jota seuraavat vedenkulutus ja asuntosähkö, kiinteistösähkö (eli taloyhtiön yhteisten tilojen sähkö) ja vähäisimpänä jätteet.

Asumisen päästöjen osuus on ollut viime vuosina laskussa. Ilmastopaneelin raportin mukaan vuoteen 2030 mennessä asumisen hiilijalanjäljen ennustetaan laskevan kolmannekseen siitä, mitä se oli vielä vuonna 2015. Suurimmaksi osaksi asumisen päästöjen lasku perustuu siihen, että lämmitys- ja sähköenergia tuotetaan yhä suuremmalta osin päästöttömillä energiamuodoilla. Jonkin verran merkitystä on silläkin, että uudet rakennukset ovat yhä energiatehokkaampia.

Asumisen ilmastovaikutusten kannalta ratkaisevinta on asumisen väljyys, eli kuinka monta neliötä asunnossa on asukasta kohden, sillä lämmitystarve riippuu suoraan tästä. Eri asumismuodoissa (kerrostalo, rivitalo, omakotitalo) energiatehokkuus on suunnilleen samaa luokkaa. Hyvin suunniteltujen ja rakennettujen uusien rakennusten energiankulutus on yleensä pienempi kuin vanhoissa taloissa, mutta toisaalta vanhan hirsitalon hirret toimivat hiilivarastoina ja vanhat talot on useimmiten tehty huolella ja aikaa kestämään. Lisäksi hyvin suunniteltujen korjaustöiden avulla vanhempienkin rakennusten energiatehokkuutta voidaan parantaa merkittävästi.

Rakennuksen tarvitsema vuotuinen energiamäärä on lämmitysenergian, sähköenergian ja mahdollisen jäähdytysenergian summa. Asuintalojen lämmönkulutuksesta yli puolet aiheutuu ilmanvaihdosta ja käyttöveden kulutuksesta. Veden kulutukseen kannattaa kiinnittää huomiota koska käyttöveden lämmitys vie paljon energiaa. Sähköstä kotitaloudet kuluttavat Suomessa lähes neljäsosan. Kotitaloussähkön kulutuskohteista suurimpia ovat kylmäsäilytys, valaistus, viihde-elektroniikka ja ruoanvalmistus.

Asumisen ilmastotekojen vaikuttavuus riippuu paljon esimerkiksi asunnon lämmitysjärjestelmästä, asumismuodosta, asunnon koosta ja kulutustottumuksista. Käyttötottumusten ja tavallisten hoitotoimenpiteiden kautta voidaan säästää huomattavastikin niin lämpöenergiaa, vedenkulutusta kuin sähköäkin. Nämä säästöt on saavutettavissa lähes ilman kustannuksia ja pienellä vaivannäöllä, opettelemalla uusia toimintatapoja, kuten sammuttamalla sähkölaitteet käytön jälkeen, tiivistämällä ikkunat kunnolla ja ottamalla lyhyempiä suihkuja. Lisäksi voidaan tehdä rakenteellisia parannuksia, mutta ne vaativat yleensä suurempia investointeja. Samalla asumiskustannukset kuitenkin pienenevät, rakennuksen arvo kasvaa, asumisviihtyvyys paranee ja hiilijalanjälki pienenee.

Yksittäiset suurimmat asumisen ilmastopäästöihin vaikuttavat toimenpiteet ovat vihreään, eli uusiutuvaa energiaa käyttävään sähköön vaihtaminen, kodin energiakartoituksen teettäminen ja sen myötä huomattujen parannustarpeiden korjaaminen, sekä maalämpöpumpun hankkiminen.

---

Kuluttajataidoilla on väliä

Moni tietää jo, että suomalaisten suurimmat ilmastopäästöt syntyvät asumisesta, liikkumisesta ja ruuasta. Tavaroiden ja palveluiden kuluttaminen on neljäs suuri päästöjemme aiheuttaja. Tähän ryhmään lasketaan mm. vaatteet, jalkineet, huonekalut, kodintekstiilit, astiat, elektroniikka, lehdet, kirjat, harrastukset sekä virkistys- ja majoituspalvelut.

Ilmastonmuutoksen perimmäinen syy on fossiilisten polttoaineiden liiallinen käyttö. Koska lähes kaikkien kuluttamiemme tuotteiden ja palveluiden valmistamiseen ja käyttöön tarvitaan fossiilisia polttoaineita, voidaan sanoa myös, että ilmastonmuutoksen perimmäinen syy on ylikulutus.

Ytimessä ylikulutus

Viime vuosisadan alun maatalousvaltaisessa yhteiskunnassa ruoka, vaatteet ja kotitaloustarvikkeet olivat paljolti kotitekoisia ja kulutustavaramarkkinat alkoivat toden teolla laajeta vasta 1950-luvulla. Erilaisten teknisten vempeleiden määrä on 1900-luvun alusta alkaen kasvanut tasaiseen tahtiin ja samalla niiden osuus yksittäisten ihmisten kulutuksesta on kasvanut. Pääosin kuluttamisen määrää on säädellyt käytettävissä oleva varallisuus. Tulevaisuudessa on varauduttava myös luonnonvarojen määrän hupenemiseen ja sen aiheuttamiin muutoksiin kuluttamisessa.

Nykyään suomalaiset ostavat tavaroita ja palveluita yli kymmenen kertaa enemmän kuin reilu sata vuotta sitten. Samaan aikaan ostosten luonne on muuttunut. 1900-luvun alkupuolella ruoan, juomien, vaatteiden, asumisen ja kotitaloustarvikkeiden osuus yksityisestä kulutuksesta oli 88 prosenttia. Elintason noustessa liikkumisen, vapaa-ajan, matkailun ja muiden menojen osuus kulutusmenoista on kasvanut lähes puoleen. 

Kulutamme luontoa tällä hetkellä huomattavasti nopeammin kuin se kykenee uusiutumaan. Luonnonvarojen ylikulutuksella tarkoitetaan sitä, että luonto ei kykene uusiutumaan yhtä nopeasti kuin ihmiset sitä kuluttavat. Ylikulutuksen syyt ovat syvällä yhteiskuntamme rakenteissa. Olemme omaksuneet ajatuksen, että jatkuva kulutus on osa hyvää elämää. Meidän on koko ajan hankittava uutta tavaraa, jotta voimme ylläpitää normaalina pidettyä elintasoa.

Tavallisille ihmisille helppo tapa hillitä ylikulutusta on käyttää jo omistamiaan tavaroita mahdollisimman pitkään ja ostaa mahdollisimman vähän uutta. Voimme vaikuttaa myös äänestyspäätöksillä, sillä suurin vastuu muutoksesta kohti kestävämpää luonnonvarojen käyttöä on julkisella vallalla. Päättäjien tulee ohjata luonnonvarojen kulutusta kestävään suuntaan ja purkaa ylikulutusta tukevia rakenteita. Olisi tärkeää lopettaa ympäristölle haitallisten tukien maksaminen ja ohjata rahoitus ympäristöä hyödyttäviin toimiin. Lisäksi luonnonvarojen käytöstä pitäisi tehdä kalliimpaa.

Vaikutetaan kuluttaja-kansalaisina

Kuluttajuus määrittää identiteettiämme: se, millaisia ostopäätöksiä teemme, vaikuttaa siihen, millaisiksi itsemme koemme ja miten muut meitä arvioivat. Kuluttamisella on kuitenkin isoja ympäristövaikutuksia, ja siksi kulutustavoista ja kulutuksen vähentämisen tarpeesta on syytä puhua. 

Joudumme nykyään pienestä pitäen tekemään kuluttamiseen liittyviä valintoja jopa useita kertoja päivässä. Tarjolla on enemmän tuotteita ja palveluja kuin koskaan ennen ja lapset ja nuoret viettävät vapaa-aikansa yhä kulutuskeskeisemmissä ympäristöissä. Lapsilla on myös valtaa, mitä tulee perheiden kulutuspäätöksiin. Kuluttajataidot ovatkin yksi osa ilmastoystävälliseen elämäntapaan kasvamista, ja niiden opettelu on syytä aloittaa jo nuorena. On hyvä muistaa, että omien tapojen ja tottumusten muuttaminen vaatii ihmiseltä paljon ja harvoin pelkkä tieto riittää motivoimaan elämäntapamuutoksia. Kuluttajakasvatuksen on siis syytä olla monipuolista ja sen olisi myös huomioitava se tosiseikka, että pelkät yksilövalinnat eivät riitä ilmastonmuutoksen ratkaisemiseen.

Kuluttajan rooli on kuitenkin nykyään lähes välttämätön osa yhteiskunnallista toimijuuttamme. Ilmastonmuutoksen viheliäisyys piilee siinä, että sitä ei yksi toimija tai toimenpide yksinään ratkaise. Usein ilmastokeskustelussa kuluttajan roolia korostetaan liikaakin. Samalla unohtuu se, että olemme yhteiskunnassa kuluttajien lisäksi myös kansalaisia. Kuluttajavaikuttamista tarvitaan, mutta pelkästään sillä ilmastonmuutosta ei ratkaista. On pyrittävä vaikuttamaan siihen, että ilmastoystävälliset ratkaisut elämässämme olisivat kaikille helppoja ja edullisia ei-ilmastoystävällisiin ratkaisuihin verrattuna. Tähän tavoitteeseen on vielä matkaa. 

Kuluttajuus on tapa vaikuttaa muutoinkin kuin kaupan hyllyllä asioidessa. Perinteisesti kuluttaja-aktivismi on tarkoittanut boikottikampanjoita, joissa ihmiset ovat pyrkineet boikotoimaan esimerkiksi epäeettisesti toimivien yritysten tuotteita. Nykyään on paljon myös positiivista kuluttajavaikuttamista: mm. reko-ruokapiirejä, joiden kautta kuluttaja voi ostaa ruokaa suoraan tuottajilta sekä monenlaisia joukkorahoituskampanjoita.

Yhteiskunnallisen ilmastovaikuttamisen käsite on sen verran nuori, että monelle meistä on haastavaa hahmottaa mitä se tarkoittaa. Oheiseen kuvaan on kerätty iso joukko yhteiskunnallisen ilmastovaikuttamisen tapoja. Osa tavoista on helppoja ja nopeita, osa vaatii enemmän aikaa, energiaa ja osaamista. Yhteiskunnallisuutta tai poliittisten ratkaisujen käsittelyä ei tarvitse koulussakaan pelätä. Opetussuunnitelmat kannustavat ilmastoystävällisiin valintoihin niin kuluttajina kuin aktiivisina kansalaisinakin. Miten paljon teillä on käytettävissänne näitä resursseja ja mitä siis voitte ryhtyä tekemään? Kiinnostaako teitä jokin alla olevista vaihtoehdoista vai haluatteko lähteä toteuttamaan jotain aivan alusta asti itse ideoitua?

---

Kohti uutta jakamistalouden ja kiertotalouden avulla

Monet positiivisen kuluttajavaikuttamisen muodot ovat osa nk. jakamistaloutta. Sillä tarkoitetaan uutta yhteisöllistä taloutta; tavaroiden kuluttamista, käyttöä ja tuotantoa. Se on yhdistelmä vanhoja yhteisöllisiä toimintatapoja, kuten talkooperinnettä ja kirpputoreja, sekä nykyteknologian mahdollistamia moderneja yhteydenpidon muotoja.

Jakamistalouden taustalla on kulttuurinen muutos pysyvän omistajuuden arvostamisesta kohti käyttöoikeuden arvostamista yhdistettynä ekologisen kestävyyden korostuneeseen merkitykseen. Jakamistaloudessa toimivat ihmiset mieluummin vuokraavat tavaroita kuin ostavat kaikkea omaksi. Tavallaan kyse on siirtymästä passiivisen kuluttajan roolista aktiiviseksi kansalaiseksi, joka voi sekä käyttää että halutessaan myös tuottaa palveluja ja tuotteita. Myymisen ja ostamisen ohella jakamistaloudessa vuokrataan, lainataan ja lahjoitetaan. Yrityksistä vain osa tavoittelee voittoa.

Suomessa jakamistalouden ilmentymismuodot vaihtelevat uudenlaisista kirpputoripalveluista ja autojen ja työtilojen yhteiskäytöstä ja kimppakyytiverkostoista harrastusvälineiden lainaamiseen, joukkorahoitukseen, aikapankkitoimintaan ja ruokaosuuskuntiin. Jakamistalouden ympärille syntyneitä yrityksiä ja yhteisöjä ovat mm. tori.fi, Facebookin kierrätysryhmät, Über, Mesenaatti.me, REKO-ringit jne.

Jakamistalouden voidaan ajatella olevan myös laajempaa kokonaisuutta, kiertotaloutta. Ilmastonmuutoksen torjunnan ohella kiertotalouden avulla vastataan luonnonvarojen hupenemisen ongelmaan. Nykyisellä kulutusvauhdillamme tärväämme luonnonvaroja niin nopeasti, että ne loppuvat pian.

Kiertotalous on malli, jossa materiaalit ja niiden arvo kiertävät ja tuotteille luodaan lisäarvoa erilaisilla palveluilla ja älykkäillä järjestelmillä. Kiertotaloudessa torjutaan jätteen syntymistä valmistamalla materiaalit ja tuotteet jo alun alkaen siten, että ne pysyvät jatkuvasti kierrossa, siis myös tuotteen saavutettua käyttöikänsä lopun. Hiilineutraaliin kiertotalouteen perustuva yhteiskunta tuottaa korkeintaan sen verran kasvihuonekaasupäästöjä kuin hiilinielut pystyvät sitomaan ilmakehästä.

---

Tehtäviä opetukseen

Ilmastoaiheet liittyvät kiinteästi niin moniin kotitalouden oppisisältöihin, että sen sijaan että niitä käsiteltäisiin tiiviisti parilla oppitunnilla, kannattaa aiheita tuoda opetuksessa esiin jatkuvasti sopivia aihepiirejä käsiteltäessä. Seuraavaksi esitellään tehtäviä, joiden avulla ilmastoystävällisen elämän taitoja voidaan kotitalouden tunnilla harjoitella.

---

Lähteet ja kuvagalleria

Huom! Lähdelista on koottu pääosin Open ilmasto-oppaan toteutusvaiheessa vuonna 2016 ja moni linkeistä ei enää toimi. Siksi linkkilistan linkit on muutettu epäaktiivisiksi. Jos jokin lähteistä kiinnostaa sinua erityisesti, voit tarkistaa copy-paste -toiminnolla toimiiko linkki vielä!