Ilmastonmuutoksen perimmäinen syy on fossiilisten polttoaineiden liiallinen käyttö. Koska lähes kaikkien kuluttamiemme tuotteiden ja palveluiden valmistamiseen ja käyttöön tarvitaan fossiilisia polttoaineita, voidaan sanoa myös, että ilmastonmuutoksen perimmäinen syy on ylikulutus.

Moni tietää jo, että suomalaisten suurimmat ilmastopäästöt syntyvät asumisesta, liikkumisesta ja ruuasta. Tavaroiden ja palveluiden kuluttaminen on neljäs suuri päästöjemme aiheuttaja. Tähän ryhmään lasketaan mm. vaatteet, jalkineet, huonekalut, kodintekstiilit, astiat, elektroniikka, lehdet, kirjat, harrastukset sekä virkistys- ja majoituspalvelut.

Joudumme nykyään pienestä pitäen tekemään kuluttamiseen liittyviä valintoja jopa useita kertoja päivässä. Tarjolla on enemmän tuotteita ja palveluja kuin koskaan ennen ja lapset ja nuoret viettävät vapaa-aikansa kulutuskeskeisemmässä ympäristössä. Lapsilla on myös valtaa, mitä tulee perheiden kulutuspäätöksiin. Kuluttajataidot ovatkin yksi osa kestävän kehityksen mukaiseen ja ilmastoystävälliseen elämäntapaan kasvamista ja niiden opettelu on syytä aloittaa nuorena.

On hyvä muistaa, että omien tapojen ja tottumusten muuttaminen vaatii ihmiseltä paljon ja harvoin pelkkä tieto riittää motivoimaan elämänmuutoksia. Kuluttajakasvatuksen on siis syytä olla monipuolista ja sen olisi myös huomioitava se tosiseikka, että pelkät yksilövalinnat eivät riitä ilmastonmuutoksen ratkaisemiseen.

Viime vuosisadan alun maatalousvaltaisessa yhteiskunnassa ruoka, vaatteet ja kotitaloustarvikkeet olivat paljolti kotitekoisia ja kulutustavaramarkkinat alkoivat toden teolla laajeta vasta 1950-luvulla. Erilaisten teknisten vempeleiden määrä on 1900-luvun alusta alkaen kasvanut tasaiseen tahtiin ja samalla niiden osuus yksittäisten ihmisten kulutuksesta on kasvanut. Pääosin kuluttamisen määrää on säädellyt käytettävissä oleva varallisuus, mutta tulevaisuudessa on varauduttava myös luonnonvarojen määrän hupenemiseen ja sen aiheuttamiin muutoksiin kuluttamisessa.

Nykyään suomalaiset ostavat tavaroita ja palveluita yli kymmenen kertaa enemmän kuin reilu sata vuotta sitten. Samaan aikaan ostosten luonne on muuttunut. 1900-luvun alkupuolella ruoan, juomien, vaatteiden, asumisen ja kotitaloustarvikkeiden osuus yksityisestä kulutuksesta oli 88 prosenttia. Elintason noustessa liikkumisen, vapaa-ajan, matkailun ja muiden menojen osuus kulutusmenoista on kasvanut lähes puoleen. Kuluttajuus määrittää identiteettiämme: se, millaisia ostopäätöksiä teemme, vaikuttaa siihen, millaisiksi itsemme koemme ja miten muut meitä arvioivat.

Kuluttajuus on tapa vaikuttaa muutoinkin kuin kaupan hyllyllä asioidessa. Perinteisesti kuluttaja-aktivismi on tarkoittanut boikottikampanjoita, joissa ihmiset ovat pyrkineet boikotoimaan esimerkiksi epäeettisesti toimivien yritysten (mm. Nestlé) tuotteita. Nykyään on paljon myös positiivista kuluttajavaikuttamista: muun muassa reko-ruokapiirejä, joiden kautta kuluttaja voi ostaa ruokaa suoraan tuottajilta, Vaihda Virtaa -kampanja, jossa kuluttajia kannustetaan vaihtamaan vihreään sähköön, sekä monenlaisia joukkorahoituskampanjoita.

Kuluttamisella on isoja ympäristövaikutuksia, ja siksi kulutustavoista ja kulutuksen vähentämisen tarpeesta on syytä puhua. Ilmastonmuutoksen viheliäisyys piilee kuitenkin siinä, että sitä ei yksi toimija tai toimenpide yksinään ratkaise. Usein ilmastokeskustelussa kuluttajan roolia korostetaan liikaakin. Samalla unohtuu se, että olemme yhteiskunnassa kuluttajien lisäksi myös kansalaisia. Kuluttajavaikuttamista tarvitaan, mutta pelkästään sillä ilmastonmuutosta ei ratkaista. On pyrittävä vaikuttamaan siihen, että ilmastoystävälliset ratkaisut elämässämme olisivat kaikille helppoja ja edullisia ei-ilmastoystävällisiin ratkaisuihin verrattuna. Tähän tavoitteeseen on vielä matkaa. 

Yhteiskunnallisen ilmastovaikuttamisen käsite on sen verran nuori, että monelle meistä on haastavaa hahmottaa mitä se tarkoittaa. Oheiseen kuvaan on kerätty iso joukko yhteiskunnallisen ilmastovaikuttamisen tapoja. Osa tavoista on helppoja ja nopeita, osa vaatii enemmän aikaa, energiaa ja osaamista. Yhteiskunnallisuutta tai poliittisten ratkaisujen käsittelyä ei tarvitse koulussakaan pelätä. Opetussuunnitelmat kannustavat ilmastoystävällisiin valintoihin niin kuluttajina kuin aktiivisina kansalaisinakin. Miten paljon teillä on käytettävissänne näitä resursseja ja mitä siis voitte ryhtyä tekemään? Kiinnostaako teitä jokin alla olevista vaihtoehdoista vai haluatteko lähteä toteuttamaan jotain aivan alusta asti itse ideoitua?

Monet positiivisen kuluttajavaikuttamisen muodot ovat osa nk. jakamistaloutta. Sillä tarkoitetaan uutta yhteisöllistä taloutta; tavaroiden kuluttamista, käyttöä ja tuotantoa. Se on yhdistelmä vanhoja yhteisöllisiä toimintatapoja, kuten talkooperinnettä ja kirpputoreja, sekä nykyteknologian mahdollistamia moderneja yhteydenpidon muotoja. Jakamistalouden taustalla on kulttuurinen muutos pysyvän omistajuuden arvostamisesta kohti käyttöoikeuden arvostamista yhdistettynä ekologisen kestävyyden korostuneeseen merkitykseen.

Jakamistaloudessa toimivat ihmiset mieluummin vuokraavat tavaroita kuin ostavat kaikkea omaksi. Tavallaan kyse on siirtymästä passiivisen kuluttajan roolista aktiiviseksi kansalaiseksi, joka voi sekä käyttää että halutessaan myös tuottaa palveluja ja tuotteita. Myymisen ja ostamisen ohella jakamistaloudessa vuokrataan, lainataan ja lahjoitetaan.
Yrityksistä vain osa tavoittelee voittoa.

Suomessa jakamistalouden ilmentymismuodot vaihtelevat uudenlaisista kirpputoripalveluista ja autojen ja työtilojen yhteiskäytöstä ja kimppakyytiverkostoista harrastusvälineiden lainaamiseen, joukkorahoitukseen, pienpalveluihin, aikapankkitoimintaan ja ruokaosuuskuntiin. Jakamistalouden ympärille syntyneitä yrityksiä ja yhteisöjä ovat mm. tori.fi, Facebookin kierrätysryhmät, Über, kuinoma.fi, Mesenaatti.me, REKO-ringit jne.

Jakamistalouden voidaan ajatella olevan myös laajempaa kokonaisuutta, kiertotaloutta. Ilmastonmuutoksen torjunnan ohella kiertotalouden avulla vastataan luonnonvarojen hupenemisen ongelmaan. Nykyisellä kulutusvauhdillamme tärväämme luonnonvaroja niin nopeasti, että ne loppuvat pian.

Kiertotalous on malli, jossa materiaalit ja niiden arvo kiertävät ja tuotteille luodaan lisäarvoa erilaisilla palveluilla ja älykkäillä järjestelmillä. Kiertotaloudessa torjutaan jätteen syntymistä valmistamalla materiaalit ja tuotteet jo alun alkaen siten, että ne pysyvät jatkuvasti kierrossa, siis myös tuotteen saavutettua käyttöikänsä lopun. Hiilineutraaliin kiertotalouteen perustuva yhteiskunta tuottaa korkeintaan sen verran kasvihuonekaasupäästöjä kuin hiilinielut pystyvät sitomaan ilmakehästä.

Biotalous, joka käyttää uusiutuvia luonnonvaroja ravinnon, energian, tuotteiden ja palvelujen tuottamiseen, on oleellinen osa hiilineutraalia kiertotaloutta. Biotalouden tiettyjen ratkaisujen ilmastonkestävyydestä käydään Suomessa jatkuvasti tiukkaa keskustelua ja aiheeseen onkin syytä suhtautua terveellä kriittisyydellä.

themikebot

Ilmastomyönteisen ruokailuun kuuluu se, että ruokaa hankitaan vain sen verran kuin sitä kulutetaan ja lautanen syödään tyhjäksi. Kotona syntyvää ruokahävikkiä voi torjua myös opettelemalla erilaisten kaapintyhjennysruokalajien, kuten pyttipannun, risottojen ja sosekeittojen valmistusta. Sekaruokavaliossa opetellaan jälleen syömään jauhelihan ja fileiden lisäksi monipuolisesti kaikkia ruhonosia ja sisäelimiä.

Lisäksi tärkeää on tuntea pakkausmerkinnät ja luottaa omiin aisteihinsa. Kaikissa pakatuissa elintarvikkeissa on päiväysmerkintä. Parasta ennen -päiväys kertoo, että oikein säilytettynä tuote säilyttää ominaisuutensa vähintään tähän päivään asti. Tuotetta saa edelleen pitää päiväyksen jälkeen ja sen sen käyttökelpoisuuden voi havaita haistamalla ja maistamalla.

Viimeinen käyttöpäivä -merkintä taas tarkoittaa, että tuotetta ei saa myydä eikä käyttää tämän päivän jälkeen. Merkintä perustuu säilyvyystutkimusten tuloksiin ja sen tulee löytyä helposti pilaantuvista elintarvikkeista, kuten vakuumi- ja suojakaasupakkauksiin pakatuista lihatuotteista.

Asumisen ilmastovaikutusten kannalta ratkaisevinta on asumisen väljyys, eli kuinka monta neliötä asunnossa on asukasta kohden, sillä lämmitystarve riippuu suoraan tästä. Eri asumismuodoissa (kerrostalo, rivitalo, omakotitalo) energiatehokkuus on suunnilleen samaa luokkaa. Hyvin suunniteltujen ja rakennettujen uusien rakennusten energiankulutus on yleensä pienempi kuin vanhoissa taloissa, mutta toisaalta vanhan hirsitalon hirret toimivat hiilivarastoina ja vanhat talot on useimmiten tehty huolella ja aikaa kestämään. Lisäksi hyvin suunniteltujen korjaustöiden avulla vanhempienkin rakennusten energiatehokkuutta voidaan parantaa merkittävästi.

Rakennuksen tarvitsema vuotuinen energiamäärä on lämmitysenergian, sähköenergian ja mahdollisen jäähdytysenergian summa. Asuintalojen lämmönkulutuksesta yli puolet aiheutuu ilmanvaihdosta ja käyttöveden kulutuksesta. Veden kulutukseen kannattaa kiinnittää huomiota koska käyttöveden lämmitys vie paljon energiaa. Sähköstä kotitaloudet kuluttavat Suomessa lähes neljäsosan. Kotitaloussähkön kulutuskohteista suurimpia ovat kylmäsäilytys, valaistus, viihde-elektroniikka ja ruoan valmistus.

Asumisen ilmastotekojen vaikuttavuus riippuu paljon esimerkiksi asunnon lämmitysjärjestelmästä, asumismuodosta, asunnon koosta ja kulutustottumuksista. Käyttötottumusten ja tavallisten hoitotoimenpiteiden kautta voidaan säästää lämpöenergiaa 5-20 %, vedenkulutusta 10-30 % ja sähköä 10-30 %. Nämä säästöt on saavutettavissa opettelemalla uusia toimintatapoja, lähes ilman kustannuksia ja pienellä vaivannäöllä. Lisäksi voidaan tehdä rakenteellisia parannuksia, mutta ne vaativat yleensä suurempia investointeja. Samalla asumiskustannukset kuitenkin pienenevät, rakennuksen arvo kasvaa, asumisviihtyvyys paranee ja hiilijalanjälki pienenee.

Yksittäiset suurimmat asumisen ilmastopäästöihin vaikuttavat toimenpiteet ovat vihreään, eli uusiutuvaa energiaa käyttävään sähköön vaihtaminen, kodin energiakartoituksen tekeminen ja sen myötä huomattujen parannustarpeiden korjaaminen sekä maalämpöpumpun hankkiminen.

Steve Oliver Too