Ilmastonmuutos uskonnon opetuksessa

Ilmastonmuutos vaikuttaa ihmisten toimintaan ja luonnonympäristöihin nyt ja etenkin tulevaisuudessa. Ympäristöongelmia on yritetty ratkaista useiden vuosikymmenien ajan tieteen, kasvatuksen, politiikan, talouden, lakien ja teknologian avulla ainakaan vielä toivottuun lopputulokseen pääsemättä. Nyt onkin hyvä kysyä mikä rooli uskonnoilla voi olla ratkaisujen hakemisessa ja käytäntöön saattamisessa. Ainakin tämä rooli liittyy luontosuhteemme hoitoon, arvoihimme ja uskontokuntien kykyyn rohkaista kannattajiaan toimintaan yhteisen tulevaisuutemme puolesta. Uskonnon opetus onkin merkittävässä roolissa ilmastonmuutos -ilmiön syvällisessä ymmärtämisessä ja ilmastoystävällisen maailman rakentamisessa.

Materiaali on tehty erityisesti evankelisluterilaisen uskonnon opetuksen tueksi, mutta monia sisältöjä voi hyödyntää myös muiden uskontojen opetuksessa.

---

Eri uskontojen luontosuhteissa on yhtäläisyyksiä ja eroja

Menneisyydessä metsästäjä-keräilijä -ihmiset elivät osana luontoa, täysin sen varassa. Tulen hyödyntämisen oppiminen, maanviljelytaito ja myöhemmin teollinen vallankumous ovat pikkuhiljaa mahdollistaneet ihmisen yhä suuremman omavaltaistumisen. Ruoantuotannon tehokkuus on kasvanut. Energiantuotantojärjestelmä mahdollistaa sähkön käytön työn apuvälineenä sekä kotien helpon lämmittämisen. Pyörän ja polttomoottorin avulla pääsemme liikkumaan paikasta toiseen ilman lihanvoimaa ja välittämättä kehomme asettamista rajoituksista. Huomaamattamme ja tarkoittamattamme arkea helpottavat keksinnöt ovat samalla johtaneet meidät ilmastokriisin keskelle.

Luontosuhteemme on vain yksi hyvin rajattu näkökulma ilmastonmuutokseen. Se on kuitenkin ikiaikainen osa ihmisyyttä, ja siksi siitä on hyvä lähteä liikkeelle, kun pohditaan uskontojen roolia ympäristökriisissä. Maailmankatsomukset vaikuttavat luontosuhteeseemme monin tavoin.

Kun puhutaan uskontojen ja luonnon suhteesta, halutaan usein korostaa eri uskontojen näkemysten eroja ja tuoda esiin näkemyksiä siitä, että osa uskonnoista on lähempänä luontoa ja ympäristöystävällisempiä kuin toiset. 1980-luvun puolivälistä alkaen maailmanuskontojen edustajat ovat kuitenkin alkaneet tehdä yhteistyötä ympäristökysymyksissä. Vaikka uskontojen välinen dialogi on monissa kysymyksissä haastavaa, ovat ympäristökysymykset osoittautuneet kanavaksi löytää yhteisiäkin näkemyksiä. Aihetta on myös alettu tutkia paljon.

Uskontokuntien välisen dialogin ja tutkimuksen myötä on käynyt ilmi, että yhteistä on paljon. Esimerkiksi kaikki maailmanuskonnot näkevät ihmisen olevan osa luontoa, ei sen yläpuolella. Ihmisellä on vastuu ympäristöstään ja ihmisen ja luonnon tasapainoon on pyrittävä kaikin tavoin. Ympäristökysymysten nähdään olevan ennen kaikkea moraalisia, uskonnollisia ja hengellisiä kysymyksiä. Seuraavassa esitellään muutaman uskonnon näkemyksiä aiheesta.

Luontosuhde kristinuskossa

Kristillinen ympäristöajattelu lähtee siitä, että ihminen on osa luontoa, luotua. Ihminen on myös vastuussa Jumalalle siitä, miten hän luontoa kohtelee. Ihminen ei omista luontoa, vaan luontoon tulee suhtautua kuten Jumala, rakastavasti. Kristillisen opetus muistuttaa siitä, että Jumalan luoma luonto on pyhä. Luonnon kunnioitus johtaa etsimään kohtuutta. Tämä liittyy olennaisesti yksinkertaisen elämäntavan ihanteeseen: kun karsii elämästä vähemmän tärkeää, alkaa erottaa paremmin sen mikä on todella olennaista.

Viime vuosikymmeninä kristillisessä teologiassa on kuitenkin alettu havahtua kirkon voimattomuuteen estää ympäristöongelmien syntyä ja motivoida toimimaan sen estämiseksi. Uskontulkinnat ovat usein olleet hyvin ihmiskeskeisiä, vaikka edellä esitetty toisenlainen tulkinta olisi hyvin mahdollinen.

Jo 1960-luvun lopussa alettiin käydä keskustelua siitä, onko ympäristökatastrofin syynä kristinuskon tulkinta Raamatun tekstistä, jonka mukaan ihmisen tehtävä on lisääntyä, täyttää maa ja tehdä kaikki olevainen ihmisen alamaiseksi. Kulttuurissamme on kuitenkin uskonnon ohella monia luonnosta vieraantumiseen johtaneita virtauksia. Kun luonnontieteet ja tekniikka kehittyivät, alettiin koko luonto ymmärtää suurena sieluttomana koneena. Luonnon pyhyyden tajusta haluttiin tietoisesti eroon, sillä pyhiä asioita suojaa tietty koskemattomuus. Uusien teknologisten keksintöjen avulla haluttiin ottaa maasta irti niin paljon kuin mahdollista.

Raamatussa toki kirjoitetaan luonnon kuuluvan ihmisen alamaiseksi. Voidaan kuitenkin pitää harhaanjohtavana tulkita lauselmaa irrallaan samassa yhteydessä korostetusta syvästä vastuullisuudesta. Raamatun mukaan maa on Herran ja ihmisen tehtävä on viljellä ja varjella sitä. Vanhan testamentin puolella korostetaan ihmisen yhteenkuuluvuutta muun luonnon kanssa, Luojan kätten jälkien ihmettelyä ja huolenpitoa eläimistä. Uudessa testamentissa pelastuksen ymmärrettiin koskevan koko luomakuntaa (Room. 8). Esimerkiksi Franciscus Assisilainen on tulkinnut Raamatun tekstejä hyvinkin ympäristövastuulliseen sävyyn jo 1200-luvulla.

Havahtuminen kirkon vastuuseen ympäristökriisistä on johtanut ekoteologian syntyyn. Se on uskontulkintaa, jossa halutaan nostaa pintaan Raamatun ja koko kristillisen perinteen luontomyönteiset lähtökohdat. Ekoteologien mukaan kristinusko ei ole yhteensovitettavissa kulutuskeskeisen elämäntavan kanssa. Ihmisen oikea asenne luonnon ihmeiden äärellä on ihmettely, yhteenkuuluvuuden taju ja rakkaus. Ne ovat vahvempia voimanlähteitä toimintaan luontosuhteemme parantamiseksi kuin syyllisyyden- tai velvollisuudentunnot.

Luontosuhde muissa uskonnoissa

Edellä on käsitelty luontosuhdetta kristinuskossa. Seuraavassa käsitellään lyhyesti luontosuhdetta muutamissa muissa maailmanuskonnoissa.

Islamin luontokäsitys on pohjimmiltaan melko samankaltainen kuin kristinuskossa. Luonnon nähdään olevan osa Jumalan luomakuntaa tai ilmoitusta. Luonto ei ole varsinaisesti pyhää, mutta sitä kohtaan on samoja velvollisuuksia kuin muutakin luotua kohtaan: luontoa tulee kohdella hyvin, sitä ei pidä vahingoittaa ja luonnosta voidaan ottaa jotain vain perustellusti. 

Ihmisten nähdään olevan erillisiä eläimistä, sillä heillä on kyky tehdä moraalisia valintoja. Ihmisen tehtävänä on kuitenkin toimia jumalan uskottuna ja luotettuna asiainhoitajana.

Islamissa painotetaan pragmaattisuutta. Käytännöllisiä neuvoja annetaan paljon esimerkiksi eläinten kohtelusta. Ihmisillä on eläimiin nähden valtaa. Eläimiä voidaan käyttää ruoaksi, vaatetukseen ja kulkuvälineinä, mutta tämä on tehtävä aiheuttamatta kärsimystä sekä mahdollisimman suurta ystävällisyyttä noudattaen. Monet muslimijohtajat ovat kehittäneet ohjeistuksia myös esimerkiksi vesivarantojen, kalavesien ja metsien suojeluun sekä kestävään käyttöön. 

Ympäristön huono kohtelu nähdään islamissa epäoikeudenmukaisena, ja siis vääränä tekona. Maanjäristykset, tulvat ja muut luonnonkatastrofit voidaan nähdä jumalan rangaistuksena, jonka hän antaa oikealta polulta eksyneille ihmisille. Luonnonlakien ei kuitenkaan nähdä olevan ristiriidassa Jumalan lakien kanssa.

Buddhalaisuus on uskonto tai elämänfilosofia, jota voidaan harjoittaa monella tavalla. Opetuksen ytimen muodostavat neljä jaloa totuutta, joihin johtaa jalo kahdeksanosainen polku. Lisäksi buddhalaiset turvaavat kolmeen jalokiveen, joista haetaan apua kärsimyksen keskellä. Buddhalaisuus kehottaa seuraajiaan meditoimaan, etsimään viisautta ja puhumaan ja toimimaan noudattamalla rehellisyyttä, kohtuullisuutta ja väkivallattomuutta. Tätä polkua seuraamalla voi lopulta vapautua kärsimyksestä ja päästä nirvanaan.

Luonnon ja ympäristön kunnioituksen voidaan nähdä olevan sisäänrakennettuna opetuksen ytimeen. Olennaisinta on kärsimyksen tuottamisen välttäminen. Ympäristöongelmat luonnollisesti tuottavat kärsimystä niin ihmisille kuin muillekin eliöille. Myös kohtuullisuuden etsiminen on keskeistä. Kohtuullisen kuluttamisen määrään pyrkiminen edesauttaa ympäristökuormituksen vähentämistä monin tavoin.

Esimerkiksi Mahayana-suuntauksessa buddhalaisia munkkeja kehotetaan harjoittamaan väkivallattomuutta, myötätuntoa ja ystävällisyyttä toisia eläviä olentoja kohtaan jopa siinä määrin, että he eivät saisi tappaa eläintä ruoaksi tai edes itsepuolustukseksi. Myös maallikoita kehotetaan kasvisruokavalioon, luonnossa meditointiin, pyhiinvaellukseen sekä ympäristönsuojeluun sosiaalisen uskonnon harjoittamisen muotona.

Luonnonuskonnot (tai animismi) kattaa laajan joukon erilaisia, usein hyvin vanhoja uskontoja, joita harjoittavat erityisesti alkuperäiskansat. Lisäksi länsimaissa on nykyään jonkin verran myös nk. uuspakanallisuuden harjoittajia. Keskiössä ovat luonnonhenget tai voimat, jotka asuvat puissa, eläimissä, järvissä, vuorissa, kivissä jne. Luonnonuskonnoissa asioiden jaottelua luonnolliseen ja yliluonnolliseen ja henkeen ja materiaan pidetään merkityksettömänä, eikä sitä yleensä tehdä. Toisin sanoen kaikkea elollista pidetään pyhänä. Ihmisyys, sukulaisuus, yhteisöllisyys, moraalisuus ja henkisyys ulotetaan koskemaan koko ihmiskunnan lisäksi myös vielä laajemmalle.

---

Uskonnolliset arvot kannustavat ilmastotoimintaan

Ilmastonmuutos on luonnontieteellinen ongelma, mutta vähintään yhtä paljon se on eettinen ja moraalinen ongelma. Siihen liittyvät kysymykset oikeudenmukaisuudesta ja siitä, mikä on arvokasta.

Ympäristöongelmien ratkaisemiseen tarvitaan eettisiä tekoja, mutta tekojen pohjan voidaan ajatella olevan dogmatiikassa, ei etiikassa. Esimerkiksi kristitylle toiminta koko luomakunnan puolesta on ensisijaisesti uskonnollinen velvollisuus, joka heijastuu kaikkeen hänen käytännön toimintaansa.

Uskontojen roolista eettisen toiminnan kannustimena ilmastotalkoissa on keskusteltu viime vuosikymmeninä paljonkin. Roolin tärkeydestä ollaan melko yksimielisiä, mutta perusteluja on monenlaisia. Uskonnoilla on erityisiä ja perinteikkäitä tehtäviä yhteiskunnassa. Ne ovat eettisiä opettajia ja niillä on kyky nostaa esiin kiinnostavia eettisiä ja moraalisia pohdintoja ilmastonmuutoksen ratkaisuihin liittyen, tavalla joka täydentää tieteen, teknologian, talouden ja politiikan toimintoja. Uskonnoilla on myös laaja ja sitoutunut kannattajakunta ja kyky innostaa kannattajansa toimintaan. Tarvittaessa niillä on siis myös kyky saada kannattajat painostamaan poliittisia päättäjiä kunnianhimoisempien päämäärien asettamiseen ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi.

Ilmastonmuutokseen liittyviä eettisiä kysymyksiä voidaan tietenkin pohtia myös ilman uskontoja. Esimerkiksi YK:n Agenda 2030:n kestävän kehityksen tavoitteet johtavat eettisten pohdintojen pariin luontevasti. Uskonnoilla on kuitenkin erityinen kyky muuttaa kysymyksenasettelujen kenttää siitä mikä on “välttämätöntä” siihen mikä on “toivottua”. Niillä on myös kyky voimistaa kollektiivista omaatuntoamme kannustaen toimimaan ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi yhdessä.

---

Arvoilla on keskeinen rooli myös kestävyyskasvatuksessa

Maailmankatsomukset ovat ympäristökasvatuksen tehokkuuteen voimakkaasti vaikuttava tekijä. Esimerkiksi kokonaisvaltaisen ilmastokasvatuksen polkupyörämallin mukaan oppijan identiteetti, arvot ja maailmankuva luovat rungon ilmasto-oppimiselle. Uudet tiedot ja taidot kiinnittyvät tähän runkoon.

Merkittävät elämänkokemuksemme toimivat kasvamisen lähtöalustana ja maailmankatsomus luo niille kehystä. Kansainvälisesti maailmankatsomusten merkitystä ympäristökasvatuksen pohjana on nostettu esiin jonkin verran. Suomessakin aihetta on alettu tutkia viime vuosina. Katsomusten rooli oli mukana yhtenä näkökulmana laajassa kansainvälisessä CCC-CATAPULT -tutkimushankkeessa, jota toteutettiin myös Suomessa. ClimComp -tutkimushankkeen suosituksessa taas nostetaan esiin erityisestu arvokasvatus: suositusten mukaan opetuksessa ja oppimisessa tulisi käsitellä ilmastotietojen ja –taitojen lisäksi myös arvoja ja asenteita nykyistä monipuolisemmin.

Uskonnon opetuksessa ilmastonmuutosta ja arvoja voidaan pohtia mm. ilmasto-oikeudenmukaisuuden käsitteen kautta. Muita hyviä lähtökohtia pohdinnoille ovat ihmisten tasavertaisuus, erilaiset motivaatiot toimia oikeudenmukaisemman maailman puolesta, sekä ihmisten mahdollisuudet toimia yhdessä.

---

Kristillinen kirkko ilmastotalkoissa

Kuten edellä on jo todettu, voi uskonnolla olla hyvin voimakas vaikutus yksilöiden, ryhmien ja yhteiskuntien maailmankatsomuksiin, arvoihin, asenteisiin, päätöksiin ja käytökseen, niin hyvässä kuin pahassa. Uskonnot voivat siis tarjota myös vaihtoehtoisia tapoja nähdä luonnossa kulttuurisia, moraalisia ja hengellisiä merkityksiä, sekä määritellä ihmisen paikkaa luonnossa ja sitä miten hänen tulisi kohdella toisia eliöitä. Monien uskontojen opetukseen kuuluu näkemys, jonka mukaan luonto on pyhä. Useimmiten sitä mikä pyhää tai millä on hengellistä merkitystä, halutaan suojella ja kunnioittaa.

Kristillinen kirkko on kuluneina vuosina alkanut ottaa näkyvästi kantaa ilmastonmuutoksen torjumisen puolesta. Kirkkokunnat ovat julkaisseet kannanottoja sekä yksin että erilaisina yhteenliittyminä ja yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa. Kirkkojen maailmanneuvosto on julkaissut oman kannanottonsa aiheesta ja Paavi Franciscus sekä Konstantinopolin patriarkka Bartholomeus ovat ottaneet varsin vahvasti kantaa ilmastonmuutosta vastaan käytävän taistelun tärkeyden puolesta.

Puheiden lisäksi on ryhdytty myös toimiin. Esimerkiksi Suomen evankelis-luterilainen kirkko on julkaissut energia- ja ilmastostrategian, sekä sitä edeltävän ilmasto-ohjelman, jonka suositukset koskevat kirkkoa sen joka tasolla tavallisesta seurakuntalaisesta kirkon hallinnon keskuksiin. Strategia ja ohjelma haastavat koko suomalaisen yhteiskunnan mukaan ilmastotalkoisiin. Ohjelmassa perustellaan, miksi huolenpito luonnosta on osa kirkkomme hengellistä perustehtävää. Ohjelman otsikko Kiitollisuus, kunnioitus ja kohtuus kiteyttää sen keskeiset arvot. Energia- ja ilmastostrategian tavoitteiden avulla Suomen evankelisluterilainen kirkko sitoutuu hillitsemään ilmastonmuutosta ja edistämään kestävää elämäntapaa käytännössä.

---

Ympäristötunteet osana elämää

Globaalissa maailmassa myös monet ongelmat ovat globaaleja, ja eri puolilla maailmaa asuvat ihmiset kytkeytyvät niiden kautta toisiinsa monisyisillä tavoilla. Tietoisuus mm. ilmastonmuutoksen aiheuttamista ongelmista, kuten nälänhädistä, pakolaisaalloista sekä köyhtyvästä luonnon monimuotoisuudesta, saa yhä useammissa ihmisissä aikaan myös erilaisia tunteita, kuten surua, pelkoa, huolta, syyllisyyttä tai ahdistusta.

Ympäristöongelmiin, ympäristövaikuttamiseen ja luontoon liittyviä erilaisia tunteita kutsutaan ympäristötunteiksi. Nykyään puhutaan paljon ilmastoahdistuksesta, joka on yksi monille tuttu ympäristötunne. Ilmastoahdistus on osa laajempaa ilmiötä nimeltä ympäristöahdistus. Molemmissa on kyse vaikeista tuntemuksista, jotka kumpuavat ympäristöongelmista ja niiden uhasta. Sekä ympäristö- että ilmastoahdistus ovat siis osa ilmiötä, jossa maailman tila vaikuttaa ihmisten mielenterveyteen. Ahdistus ei selity psyykkisellä haavoittuvuudella eikä ole sairaus, vaan se on ymmärrettävä reaktio suhteessa laajoihin ympäristöongelmiin.

Ilmastoahdistus voi olla ongelma, jos se on niin voimakasta, että henkilö lamaantuu, mutta tavallisesti ilmastoahdistus ei ole sairaus. Ilmastoahdistus voi toimia myös merkittävänä voimavarana, mutta tämä edellyttää sitä, että henkilö löytää yhdessä toisten kanssa riittävästi aikaa ja tilaa tunteiden käsittelyyn sekä riittävästi toimintamahdollisuuksia ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi.

Esimerkkejä erilaisista ilmastoahdistuksen oireista ovat mm. unihäiriöt, mielialan vaihtelut, ylivirittyneisyys ja energiatasojen vähentyminen. Usein ilmastonmuutos tuo lisää stressitekijöitä perinteisesti stressiä aiheuttaviin kysymyksiin, kuten huoleen lapsista tai tulevaisuuden suunnitteluun. Usein ilmastoahdistus siis yhdistyy muihin ahdistuksen aiheisiin, kuten ammatinvalintaan liittyvään ahdistukseen. 

Tutkimuksissa on havaittu, että tietyillä ihmisryhmillä on taipumus altistua ilmastoahdistukselle muita helpommin. Näitä ryhmiä ovat:

• Psyykkisen käsittelykapasiteettinsa kannalta erityisen haavoittuvassa asemassa olevat, kuten lapset ja nuoret sekä mielenterveysongelmista muutenkin kärsivät henkilöt 
• Sellaiset ihmisryhmät, joilla on elinkeinonsa tai elämäntapansa vuoksi vahva sidos ilmastonmuutoksen vuoksi muutostilassa oleviin ekosysteemeihin: esimerkiksi alkuperäiskansat, maanviljelijät, kalastajat, metsästäjät, luonnossa liikkujat (esimerkiksi talviurheilu) tai luontoon liittyvän uskonnollisuuden harjoittajat 
• Ilmastotoiminnassa ja ilmastotutkimuksessa aktiivisesti mukana olevat ihmiset: esimerkiksi ilmastotieteilijät ja ympäristöjärjestöjen vapaaehtoiset ilmastoaktivistit

Ilmastoahdistusta voi torjua tavallisilla stressinhallintatekniikoilla, mm. riittävällä unella ja liikunnalla, sekä puhumalla asiasta ystävien tai terapeutin kanssa. Usein ahdistukseen auttaa myös ilmaston puolesta toimiminen, mm. yhteiskunnallinen- ja kuluttajavaikuttaminen oman jaksamisen rajoissa. Ilmastonmuutokseen ja siihen liittyvien tunteiden käsittelyä voidaan kuvata esimerkiksi seuraavanlaisten kaarien avulla:

• avuttomuudesta voimaantumiseen
• välttelystä kohtaamiseen ja torjunnasta hyväksymiseen
• riittämättömyydestä keskeneräisyyden hyväksymiseen
• lannistavasta häpeästä kelvollisuuden kokemukseen
• vihasta ja turhautumisesta toimintaan oikeudenmukaisuuden puolesta
• tarkoituksettomuuden tunteesta merkityksellisyyden kokemiseen

Toivo on keskeinen tekijä ilmastoahdistuksen kanssa pärjäämisessä. Tässä yhteydessä on kuitenkin erotettava toisistaan toiveajattelu ja rakentava toivo. Toiveajattelu voi hetkellisesti auttaa ahdistuksen sietämisessä, mutta pidemmällä tähtäimellä se on hyvin ongelmallista sekä ekologisen kriisin että ihmismielen kestävyyden kannalta. Ylioptimistisessa asenteessa on vaikeaa kestää pettymyksiä, jos ja kun niitä ilmenee jatkuvasti. Toisaalta ylipessimismi voi lamauttaa. Vastaukseksi on esitetty esimerkiksi ”radikaalia toivoa”: toivomista, vaikka emme voi nykyhetkessä vielä tietää, mikä tarkalleen voisi tilanteen pelastaa.

Uskovalle ihmiselle myös usko voi luoda lohtua ilmastonmuutokseen liittyvien ahdistuksen ja lamaannuksen tunteiden keskellä. Esimerkiksi kristinusko levittää sanomaa toivosta ja rohkaisee etsimään keinoja rakastaa ja kunnioittaa luomakuntaa. Kristinuskon Jumala on armollinen ja antaa voimia aloittaa uudelleen jos epäonnistuu yrityksissään muuttaa elämäntapaansa. Itselleenkin saa olla armollinen, eikä harteillaan tarvitse kantaa koko maailman taakkoja. Apuna voi toimia myös lapsenkaltainen ihmettely luomakunnan aarteiden keskellä. Lumouksen säilyminen elämässä voi olla vastavoima epätoivolle, lamaannukselle ja tarkoituksettomuudelle.

---

---

Tehtäviä opetukseen

---

Lähteitä ja kuvagalleria

Huom! Lähdelista on koottu pääosin Open ilmasto-oppaan toteutusvaiheessa vuonna 2016 ja moni linkeistä ei enää toimi. Siksi linkkilistan linkit on muutettu epäaktiivisiksi. Jos jokin lähteistä kiinnostaa sinua erityisesti, voit tarkistaa copy-paste -toiminnolla toimiiko linkki vielä!

[su_divider top=”no” divider_color=”#dedede” size=”0″]