Lähes kaikkia ilmastonmuutoksen aiheuttamia oletettuja vaikutuksia terveyteemme on hankala varmasti ennustaa. Lopullisten vaikutusten suuruus riippuu luonnon ja ihmisten järjestelmien sopeutumiskyvystä, ruoantuotannon onnistumisesta muuttuvissa oloissa, sekä ihmisten mahdollisuuksista saada tarvittavia terveyspalveluja. Sairauksien ja kuolemien taustalla on usein useita tekijöitä ja ympäristössä esiintyvät terveyshaitat vaikuttavat niihin samanaikaisesti.

Ilmastonmuutoksen terveysvaikutukset voivat olla lyhytaikaisia ja voimakkaita, tai esiintyä pitkään yhtäjaksoisina. Auringonsäteily ja lämpötila ovat keskeisimpiä ihmiseen suoraan vaikuttavia tekijöitä ja lisäksi äärimmäiset sääolot, kuten myrskyt, rankkasateet ja tulvat vaikuttavat meihin suoraan.

Ilmastonmuutoksen epäsuorat terveysvaikutukset voivat syntyä esimerkiksi heikentyneen ilmanlaadun, siitepölymäärien muutosten, lisääntyneiden infektioiden, tai ruuan ja veden määrään ja laatuun kohdistuvien vaikutusten kautta. Epäsuorat terveysvaikutukset seuraavat esimerkiksi seuraavanlaisia tapahtumakulkuja:

• ekosysteemeissä ja niiden tuottamissa palveluissa, kuten veden, maaperän ja ilman laadussa tapahtuu muutoksia. On esimerkiksi todennäköistä, että lisääntyvän kuivuuden myötä saastunut vesi edesauttaa ympäristöstä johtuvien infektioiden, kuten ripulitautien leviämistä
• eliölajien populaatioissa tapahtuvat muutokset saavat aikaan ravinnon puutetta tai eläinvälitteisten tautien leviäminen aiheuttaa tautiepidemioita
• ihmisen luomissa järjestelmissä tapahtuu mittavia häiriöitä, kuten sähkön- ja lämmönjakelussa esiintyviä katkoksia, jolloin pahimmillaan seurauksena voi olla esimerkiksi lämpökuolemien lisääntyminen tai vanhusten jääminen saarroksiin talvimyrskyjen jälkeen kylmiin asuntoihin

Kevin Hale

Ilmastonmuutoksen myötä muuttuvilla ympäristöolosuhteilla on vaikutuksia väestön terveyteen erityisesti köyhimmissä kehitysmaissa, joissa huomattavimpana ongelmana on kuivuuden, eroosion ja tulvien aiheuttamat satomenetykset ja niistä johtuva aliravitsemus. Ilmastonmuutoksen seuraukset saattavat vaikuttaa myös ruoan markkinahinnan nousuun. Myös Euroopassa ja Suomessakin ilmastonmuutos asettaa ruoantuotannolle haasteita. Toisaalta ennustetaan kuivuutta, toisaalta väärään aikaan tulevia sateita. Olosuhteiden muuttuessa tarvitaan uusiin oloihin sopivia viljelykasveja ja lajikkeita, ja muita viljelymenetelmien keinoja satovarmuuden parantamiseksi.

Maailmalla ilmastonmuutoksen myötä pahenevan puhtaan juoma- ja kasteluveden pulan on arvioitu aiheuttavan negatiivisia terveysvaikutuksia. Koleran kaltaisten ripulitautien ja muiden saastuneen veden kautta leviävien infektioiden määrän lisääntymisen on todettu liittyvän vesistöjen rehevöitymiseen ja ilmaston lämpenemiseen.

Lisäksi vesistöistä riippuvaisten vektorivälitteisten, eli esimerkiksi hyönteisten avulla leviävien tautien, kuten Aedes-suvun sääskien piston välityksellä leviävän dengue-kuumeen, sekä monien ihmiseen tarttuvien virusten odotetaan ilmastonmuutoksen myötä leviävän etenkin köyhimmissä kaupungeissa. Suurimpia ongelmia arvellaan syntyvän malarian leviämisestä. Koska malariaa kuljettavien Anopheles-suvun sääskien lisääntyminen riippuu lämpötilasta ja kosteudesta, arvioidaan niiden levinneisyysalueen laajenevan ilmastonmuutoksen seurauksena huomattavaan osaan Yhdysvaltoja ja Etelä-Eurooppaa, jolloin nykyisen 45 prosentin sijasta jopa 60 prosenttia maailman väestöstä asuisi malariariskialueella.

Paikalliset ympäristömuutokset, nälänhätä ja luonnonkatastrofit saattavat haavoittuvimmilla trooppisilla ja subtrooppisilla alueilla aiheuttaa suuria muuttoaaltoja. Kotien ja viljelysmaiden tuhoutuminen esimerkiksi kuivuuden tai tulvien seurauksena voi aiheuttaa pakolaisten määrän kasvua ja sitä seuraavaa slummiutumista. Pakolaisleirien ja kaupunkien tilapäisasutusten epähygieenisissä oloissa influenssa, tuhkarokko, tuberkuloosi ja muut sairaudet leviävät helposti lisäten samalla myös katastrofeista aiheutuvia psyykkisiä terveysongelmia.

Asian Development Bank

Helteellä on suuria terveysvaikutuksia

Paikalliset ilmasto-olot määrittävät lämpötilaan sopeutumisemme rajat ja optimin, jossa lämpötilasta suoraan johtuva kuolleisuus on pienimmillään. Suomessa helteestä aiheutuvia terveysvaikutuksia syntyy alemmissa lämpötiloissa kuin Keski- ja Etelä-Euroopassa, sillä väestö ei ole täällä yhtä hyvin sopeutunut korkeisiin lämpötiloihin. Viime vuosikymmeninä lämpökuolemien määrä on laskenut Suomessa ja muualla Euroopassa muun muassa rakennuskannan laadun parantuessa, mutta ilmastonmuutos tulee lisäämään helteiden voimakkuutta ja kestoa.

Hyvin korkeiden ja alhaisten lämpötilojen on osoitettu lisäävän sydän- ja verisuonisairauksia sekä hengitystie- ja hermostosairauksia sairastavien henkilöiden riskiä kuolla ennenaikaisesti. Myös esimerkiksi hikoiluun ja nesteen poistumiseen vaikuttavat lääkeaineet heikentävät kuumuuden sietokykyä. Yksittäisten kuumien päivien lukumäärän ohella on tärkeää arvioida hellejaksojen pituutta. Lämpötilan noustessa korkeammaksi kuolleisuus kasvaa usein eksponentiaalisesti, ollen suurimmillaan pitkään jatkuvien lämpöjaksojen aikana.

Lisääntyvät hellepäivät ja pitenevät lämpöaallot vaikuttavat haitallisimmin suurten kaupunkien asukkaisiin. Niin kutsutun lämpösaareke-ilmiön vuoksi etenkin kesäöiden lämpötilat jäävät tiiviisti rakennetuilla alueilla korkeammiksi kuin ympäröivällä maaseudulla. Kaupunkien rakennukset ja asfalttipinnat varaavat päivisin lämpöä ja vapauttavat sitä öisin, jolloin kaupunkien lämpötila jäähtyy hitaammin kuin maaseudulla, jossa lämpö ei samalla tavalla sitoudu pintoihin.

Sosiaaliset kontaktit ja taloudellinen asema vaikuttavat lämpökuolleisuuden riskin suuruuteen. Pienituloisten, asunnottomien tai palveluista etäällä asuvien riski kuolla helleaaltoihin on suurempi, sillä esimerkiksi yksin asuvilla, liikuntaesteisillä vanhuksilla on rajalliset mahdollisuudet reagoida lämpötilan nousuun. Myös lapset, urheilijat, ulkotyöntekijät ja kroonisesti sairaat henkilöt ovat erityisen alttiita äärimmäisille lämpötiloille.

Varakkaimmat ihmiset ja maat, kuten Suomi, ovat keskimääräistä vähemmän haavoittuvaisia ilmastonmuutokselle. Parempaan sopeutumiskykyyn vaikuttavat selkeimmin yleinen terveydentila, sosio-ekonominen asema, parempi terveyspalveluiden saatavuus ja liikkumismahdollisuudet. Kylmyydelle herkistä kroonisesta sairauksista, kuten sydämen vaajatoiminnasta tai nivelreumasta kärsivien kohdalla sairastavuus ja kuolleisuus todennäköisesti jopa laskevat ilmaston lämpenemisen myötä Suomessa.

Huomattavimmin ilmastonmuutoksen negatiiviset terveysvaikutukset liittyvät Suomessa synkkenevien ja entistä vähälumisempien talvien mielenterveysvaikutuksiin. Arvioiden mukaan auringonsäteilyn määrä vähenee ja pilvisyys lisääntyy ilmastonmuutoksen myötä Suomessa etenkin talvella, mikä saattaa lisätä kaamosmasennukseen sairastuvien määrää. Lisäksi kaamosmasennukseen liittyvä makeannälkä voi lisätä ylipainon riskiä. Vähäluminen talvi huonontaa myös ulkoliikuntamahdollisuuksia, millä voi olla haitallisia terveysvaikutuksia, jos liikunnan kokonaismäärä vähenee.

Hellepäivien lisääntyminen aiheuttaa terveyshaittoja ainakin lämpötilan vaihteluille alttiille ryhmille, kuten vanhuksille, lapsille, ulkona työskenteleville ja kroonisesti sairaille. Lisäksi Suomessa on varauduttava matkailijoiden ja ilmastopakolaisten mukana leviävien, muualla maailmassa ilmastonmuutoksen myötä lisääntyvien sairauksien hoitoon esimerkiksi kattavamman koulutuksen ja  trooppisten sairauksien paremman hoitovalmiuden avulla. Toisaalta talvimyrskyjen aiheuttamat sähkökatkot ovat myös uhka varsinkin maaseudulla, jos asuinrakennuksissa ei ole muita kuin sähkönsaannista riippuvaisia lämmitysmuotoja. Naapuriapu voi olla silloin todella arvokasta ruuan, veden ja lämmön saamiseksi.

Janne Hellsten

Ilmastonmuutoksen terveysvaikutuksiin varautumiseen on syytä panostaa jo nyt. Varautumistoimenpiteitä on monenlaisia teknisistä ratkaisuista henkilökunnan kouluttamiseen ja naapuriavun kehittämiseen.

Helleaaltojen aiheuttamia terveysvaikutuksia ja kuolleisuutta ennaltaehkäistään mm. lisäämällä ilmastoituja tiloja ja tuuletuskapasiteettia vanhusten hoitokodeissa ja sairaaloissa. Kotona asuvien vanhusten kannalta on tärkeää panostaa kotihoidon työntekijöiden kouluttamiseen ja helteiden terveysvaikutuksista tiedottamiseen. Naapurit ja muut sosiaaliset verkostot voivat hellejakson sattuessa jopa pelastaa yksin asuvan vanhuksen hengen.

Kaupunkien lämpösaareke-ilmiötä voidaan lieventää laadukkaan yhdyskuntasuunnittelun avulla. Viheralueiden ja istutusten sijoittelulla voidaan viilentää pienilmastoa, sillä puut tarjoavat varjoa kaupungin asukkaille ja vähentävät varjostuksellaan myös rakennusten jäähdytystarvetta, eivätkä rakennusten tavoin sido lämpöä itseensä. Rakennusten sijoittelulla, suunnittelulla ja materiaalivalinnoilla, sekä ilmastointi- ja tuuletinlaitteiden avulla voidaan vaikuttaa siihen, miten helposti lämpötila nousee rakennusten sisällä helteen sattuessa.

Lämpenevässä ilmastossa myös elintarvikkeiden hygieniaan ja kylmäsäilytykseen on syytä kiinnittää yhä enemmän huomiota. Mahdollisia haitallisia terveysvaikutuksia voidaan ennaltaehkäistä esimerkiksi varmistamalla elintarvikkeiden kylmäketjujen katkeamattomuus. 

Moniulotteisuudessaan ja laajuudessaan ilmastonmuutos on ongelma, jonka moni asiasta tietoinenkin mieluusti heittäisi mielestään – ja tekeekin niin menestyksekkäästi. Ihmismieli on taitava suojelemaan itseään epämiellyttäviltä asioilta, vaikka siitä pitkällä tähtäimellä olisikin vain haittaa.

Mielemme vähättelee riskejä, jotka ovat kaukana tulevaisuudessa. Aivomme ovat kehittyneet reagoimaan välittömään vaaraan; pakorefleksimme toimii nopeasti, kun joku yrittää hyökätä kimppuumme. Omassa mittakaavassamme hitaasti kehittyvät ilmiöt (kuten ilmastonmuutos) ja tieteellisen tiedon maalaamat uhkakuvat eivät kuitenkaan herätä meissä samanlaista vahvaa reaktiota. Koska ilmastonmuutoksen välittömiä seurauksia ei voi suoraan aistia samoin kuin vaikkapa vesistöjen rehevöitymistä, laitamme helposti toivomme tulevaisuuden ihmeratkaisuihin, joiden tahtoisimme torjuvan ympäristöongelman epätoivotut seuraamukset.

Ilmastonmuutoksen syyt ovat syvällä yhteiskuntamme rakenteissa ja sen torjumiseksi tarvitaankin hyvin monenlaisia suuria ja pieniä toimenpiteitä – jatkuvasti ja pitkällä aikavälillä. Ongelman laajuus saattaa kuitenkin aiheuttaa halvaantumisen tunteen: omilla valinnoilla ei tunnu olevan kokonaiskuvan kannalta juuri lainkaan vaikutusta. Median syytäessä ilmastonmuutosuutisointia niskaamme lähes päivittäin, saattaa iskeä turtumus ja ilmastoväsymys. Toisaalta jokapäiväiseltä vaikuttavaa asiaa on myös hankalampi pelätä, kuin harvemmin sattuvia katastrofeja.

Kuten muussakin tekemisessä, myös ilmastomyönteisen toiminnan aloittamista edistävät tietyt tekijät ja toisaalta tietyt tekijät myös estävät sitä. Estäviä tekijöitä ovat esimerkiksi tiedonpuute, kykenemättömyys nähdä ilmastonmuutos itseä koskettavana ongelmana, epäluottamus omia vaikuttamismahdollisuuksia kohtaan, haluttomuus luopua saavutetuista eduista, yleinen muutoshaluttomuus, erilaiseksi leimautumisen pelko, epäluottamus tieteen menetelmiin ja tyytyminen liian pieniin positiivisiin tekoihin. Ilmastomyönteistä käytöstä taas edistävät juuri päinvastaiset asiat.

Koulussa kasvatuksen välineenä pyritään perinteisesti käyttämään tiedon lisäämistä. Se ei kuitenkaan yksin riitä, sillä valistuksesta tuntuvat hyötyvän eniten ne, jotka ovat valmiiksi samoilla linjoilla asian kanssa ja ne, joilla ei vielä ole asian suhteen vakiintuneita toimintatapoja.

Ilmastonmuutosta aktiivisesti ajattelevat ja tärkeänä pitävät henkilötkään eivät välttämättä toimi asian ratkaisemiseksi. Ympäristöasenteiden ja toiminnan välillä on usein valtava ristiriita. Psykologian tarjoamia keinoja voidaan käyttää hyödyksi toimintaan kannustamisessa, vaikka yksioikoista reittiä, jossa tietynlainen toiminta tai harjoite johtaisivat ympäristövastuullisen toiminnan lisääntymiseen, ei olekaan olemassa. Samantyyppisiä keinoja sovelletaan myös mainoksiin, joilla yritetään saada meidät kuluttamaan ja vertaamaan kulutustapaamme toisiin ihmisiin. Siksi psykologian osaaminen pitää sisällään myös medianlukutaidon.

Kokonaisuuden kannalta olisi parasta tehdä ympäristöystävälliset valinnat yksilölle mahdollisimman helpoksi, esimerkiksi tarjota kaikille oletusvaihtoehtona uusiutuvilla luonnonvaroilla tuotettua sähköä. Tällöin yksilön olisi erikseen valittava, jos hän haluaa esimerkiksi kivihiilellä tuotettua sähköä. Vielä paremman tuloksen saa jos pystyy osoittamaan, että näin tekevät kaikki muutkin ihmiset lähiympäristössä, sillä useimmilla ihmisillä on voimakas halu kuulua “massaan”. Samaistuttavat esimerkit ilmastoystävällisestä toiminnasta ja toimijoista ovat myös tärkeitä ja koska ihmiset ovat erilaisia, tarvitaan myös erilaisia esimerkkejä ilmastosankareista: perheen äitejä, insinöörejä, muodikkaita vegaaneja, maanviljelijöitä, nuoria ja vanhoja, helsinkiläisiä, ilomantsilaisia, pekingiläisiä ja pariisilaisia.

Muutoksen aikaansaamiseksi tarvitaan kielteisiä tunteita, jotka kertovat, mihin muutosta tarvitaan. Vaikka surutyö eli pettymyksen ja menetyksen käsitteleminen on kaikissa kriiseissä tärkeää, on myös syytä tunnistaa muutoksen luomat mahdollisuudet ja toivo. Toiveikkaassa mielentilassa konkreettisia keinojakin yleensä nousee mieleen paremmin.

Välitön positiivinen palaute – hymynaama tai papukaijamerkki ympäristöteon tekemisestä toimivat yllättävän hyvänä kannustimena myös aikuiselle ihmiselle. Hyötyä on myös siitä, että voidaan osoittaa teon tuottaneen ympäristön hyvinvoinnin lisäksi etuja tai merkitystä myös ihmiselle itselleen.

Rakenteiden muuttamisen ja kannustimien ohella voidaan pyrkiä lisäämään myös yleistä lähiympäristön ja muiden ihmisten ja eliöiden arvostusta. Tunnepitoiset luontokokemukset ovat ympäristövastuullisen toiminnan kannalta tärkeitä. Lisäksi empatian tunteen laajentaminen käsittämään oman lähipiirimme ihmisten ohella koko planeettaamme auttaa, ymmärtämään laajempia syy-seuraus-suhteita. Tämä lisäisi myös motivaatiotamme auttaa planeettaamme.

marin

Eri ruoka-aineiden ilmastopäästöt ovat huomattavan erilaisia. Keskimäärin kasvisten päästöt ovat paljon eläinperäisten tuotteiden päästöjä pienemmät. Naudanlihakilon päästöt ovat monikymmenkertaiset verrattuna monien marjojen, vihannesten, papujen ja perunan päästöihin. Sian- ja broilerinlihan päästötkin ovat nykyisten päästölaskentamenetelmien mukaan monta kertaa naudanlihan päästöjä alhaisemmat.

Maailman lihankulutus on lähes kaksinkertaistunut vuodesta 1960 lähtien ja liha-annosten koko on kasvanut. Myös maitotuotteiden kulutus on kasvanut, mutta nousu ei ole ollut yhtä jyrkkää. Suomessa erityisesti juuston syönti on monikymmenkertaistunut muutamassa vuosikymmenessä. Juuston ilmastopäästöt voivat olla lähes yhtä suuret kuin naudanlihan. Jotta maatalouden päästöt pysyisivät hallinnassa, tulisi syömämme lihamäärän palautua tällä hetkellä syömästämme yli 200 grammasta päivässä reilusti alle puoleen.

Ihmisen proteiinintarve ylittyy nykyään usein ja se voitaisiin kattaa paljon pienemmillä lihamäärillä tai kokonaan kasviproteiinilla. Monet kasvit ovat proteiinipitoisia, joten lihasta saatu proteiini on helppo korvata syömällä esimerkiksi erilaisia papuja (mm. härkäpapu, mustapapu, soija ym.), herneitä, linssejä, pähkinöitä, siemeniä ja täysjyväviljoja. Näistä voidaan tehdä myös erilaisia jalosteita, kuten suomalainen nyhtökaura, vehnägluteenista valmistettu seitan, sekä soija eri muodoissaan (mm. tofu). Kasvipainotteisempaan ruokavalioon siirtyminen tuo myös rahallista säästöä ja auttaa monien terveysongelmien, kuten sydänsairauksien, liikalihavuuden ja joidenkin syöpien torjumisessa.

Ilmaston ja terveyden näkökulmasta kasvispainotteiseen ruokavalioon siirtyminen on melko yksiselitteisesti järkevää, mutta muuten asiassa on monia puolia, joita voidaan puntaroida. Eläintuotantoon liittyy suuria eettisiä ongelmia ja esimerkiksi Etelä-Amerikassa lihantuotanto vie tilaa alkuperäiseltä luonnolta ja hävittää hiilinieluina toimivia metsiä. Toisaalta myös soijan tuotannon alta hakataan Etelä-Amerikassa metsiä. Suomessa taas laidunnuksen väheneminen ja lihantuotannon siirtyminen sisätiloihin on köyhdyttänyt luonnon monimuotoisuutta ja karjan ruoaksi sopiva peltonurmi kasvaa sellaisillakin alueilla, jossa ei kasvateta ruokaa ihmisille.

kube414

Nykyään ihmiset liikkuvat Euroopassa päivittäin keskimäärin 40–50 kilometriä ja näistä matkoista 70–80 % taitetaan henkilöautoilla. Kotimaanliikenteen ilmastopäästöt muodostavat noin 20% maamme kokonaispäästöistä ja tieliikenteen päästöt ovat yli 70% kaikista liikenteen päästöistä. Autoilulla on lentämisen jälkeen suurimmat yksikköpäästöt kilometriä kohden. Hiilidioksidipäästöjen lisäksi autoilu aiheuttaa hiukkaspäästöjä, ruuhkia ja meluhaittoja. Yksittäisen ihmisen liikkumisesta aiheutuviin päästöihin vaikuttaa eniten asuinpaikka. Haja-asutusalueilla etäisyydet ovat suurempia, joten jokapäiväisiä matkakilometrejä kertyy enemmän kuin tiiviissä kaupunkiympäristössä. Myös mökkeily ja matkailu kasvattavat suomalaisten liikkumisen päästöjä.

Pidemmillä matkoilla päästöjä voidaan vähentää siirtymällä käyttämään joukkoliikennevälineitä, tai kimppakyytejä ja taloudellisen ajamisen keinoja jos autoilu on välttämättömyys. Lyhyemmillä matkoilla pyöräily ja kävely ovat erinomaisia keinoja päästöjen vähentämiseen, sillä niistä ei synny päästöjä käytännössä lainkaan. Samalla ilmastoystävälliset liikkumisen tavat edistävät ihmisten terveyttä.

Myös tavallisimpien liikuntaharrastusten luonnonvarojen kulutuksesta suurimman osan aiheuttaa matkustaminen harrastuspaikkaan, varsinkin jos sinne ajetaan autolla.  Jos siis haluaa pitää harrastustensa luonnonvarojen kulutuksen alhaisena, kannattaa niihin kulkea jalan, pyörällä tai julkisilla. Itse harrastuksen luonnonvarojen kulutuksella on merkitystä silloin, kun lajina on esimerkiksi moottoriurheilu tai jos harrastukseen tarvitaan paljon jäähdytettyä tai lämmitettyä tilaa. Ulkona lenkkeilyyn verrattuna kuntosalilla käynti kuluttaa luonnonvaroja 6 kertaa enemmän ja uimahallissa käynti 11 kertaa enemmän. Lisäksi 15 kilometrin automatka harrastukseen kolminkertaistaa sen luonnonvarojen kulutuksen.

Kävelemisen lisäksi myös pyöräily on mahdollista talvella Suomessakin. Ilmastonmuutoksen myötä lumipeitteinen aika vähenee entisestään, mutta nykyäänkin talvipyöräily on mukava, ekologinen ja terveellinen liikkumismuoto, kun on tutustunut oikeanlaisen vaatetuksen nikseihin ja osaa ottaa sääolosuhteet ajamisessa huomioon.