Ilmastonmuutos historian opetuksessa

Ilmastonmuutos vaikuttaa ihmisten toimintaan ja luonnonympäristöihin nyt ja etenkin tulevaisuudessa. Ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen historia on vielä melko lyhyt ja se on sisäänkirjoitettuna teollisen vallankumouksen, kulutusyhteiskunnan nousun ja energiapolitiikan historiaan. Menneiden tapahtumien ymmärtäminen auttaa meitä hahmottamaan nykytilannetta paremmin ja antaa vinkkejä siitä, millaisia päätöksiä tulisi tehdä paremman tulevaisuuden luomiseksi. Historian opetus onkin merkittävässä roolissa ilmastonmuutos -ilmiön syvällisessä ymmärtämisessä ja ilmastoystävällisen maailman rakentamisessa.

---

Elämme antroposeenia

Tuhansia vuosia sitten metsästäjä-keräilijä -ihmiset elivät osana luontoa, täysin sen armoilla. Tulen hyödyntämisen oppiminen, maanviljelytaito ja myöhemmin teollinen vallankumous ovat pikkuhiljaa mahdollistaneet ihmisen yhä suuremman omavaltaistumisen, eliniän pitenemisen ja hyvinvoinnin lisääntymisen.

Ruoantuotannon tehokkuus on kasvanut. Energiantuotantojärjestelmä mahdollistaa sähkön käytön työn apuvälineenä ja kotien helpon lämmittämisen. Pyörän ja polttomoottorin avulla pääsemme liikkumaan paikasta toiseen ilman lihasvoimaa, välittämättä kehomme asettamista rajoituksista. Huomaamattamme ja tarkoittamattamme hyvinvointiamme lisäävät ja arkeamme helpottavat keksinnöt ovat samalla johtaneet meidät ympäristökriisin keskelle. Tällä hetkellä elämme aikaa, jona tavallinen länsimainen arkielämä jopa ilman kohtuutonta kuluttamista, tuottaa ilmastopäästöjä yli kestävän tason.

Ihmisen toiminnasta johtuvia monia muutoksia luonnossa on havaittavissa jo geologiankin keinoin. Ihmisen vaikutus on helppo asettaa kontekstiin, jos maapallon 4,6 miljardin vuoden ikä kutistetaan vuorokaudeksi. Kaksi miljoonaa vuotta sitten syntynyt ensimmäinen ihmislaji Homo habilis olisi syntynyt vuorokauden viimeisellä minuutilla kellon aikaan 23.59.22 ja oma lajimme Homo sapiens vain neljä sekuntia ennen vuorokauden vaihtumista. Ihmislajin todellinen valtakausi – teollistumisen jälkeiset pari sataa vuotta – sijoittuisivat tällöin vuorokauden viimeisen sekunnin viimeisiin tuhannesosiin.

Geologinen ajanlasku jakaa maapallon historian kansainvälisesti sovittuihin ajanjaksoihin. Geologisen kalenterin ajanjaksojen pituus vaihtelee miljoonista vuosista tuhansiin miljooniin vuosiin. Ajanjaksot luokitellaan eri pituisiin yksiköihin: aioneihin, maailmankausiin, kausiin ja epookkeihin, jotka voidaan edelleen jakaa lyhyempiin ajanjaksoihin. Geologiset aikakaudet perustuvat sedimenttikerrostumien tutkimukseen, muun muassa muinaisten merien pohjaan kerrostuneiden kuolleiden eliöiden fossiilien analysointiin. Ajanjaksoja erottaa esimerkiksi selvä muutos tietyn lajin osuudesta verrattuna kaikkiin lajeihin joukkosukupuuton vuoksi.

Vuonna 2016 asiantuntijoiden ryhmä julisti kansainvälisessä geologian konferenssissa, että ihminen on saanut teollisen vallankumouksen jälkeen aikaan niin suuria muutoksia maapallolla, että hänen mukaansa tulisi nimetä alkaneeksi uusi geologinen epookki. Ilmakehätutkija Paul J. Crutzen oli jo vuonna 2000 ehdottanut uuden epookin nimeksi antroposeenia.

Yleisluontoisen määritelmänsä mukaan antroposeeni on holoseenin jälkeinen kausi, joka alkoi jäätikkökairauksissa näkyvien ydinkokeiden laajamittaisen suorittamisen alkaessa vuonna 1950. Myös mm. muoviroskan, betonin ja kananluiden laajamittainen ilmestyminen maapallolle ovat osaltaan määrittäneet antroposeenin alkua. Antroposeeniin voidaan katsoa liittyvän myös käynnissä oleva kuudes joukkosukupuuttoaalto, hiilidioksidin määrän lisääntyminen ilmakehässä, merenpinnan nousu ja metsäkato.

---

Ilmaston muuttuminen vaikuttaa luontoon ja ihmisiin

Ilmasto on muuttunut aina, niin paikallisesti kuin globaalistikin. Menneiden ilmastonmuutosten taustalla on ollut mm. asteroidien törmäyksiä sekä tulivuorenpurkauksia. Nykyisen ilmastonmuutoksen syynä on ihmistoiminnan aiheuttama hiilidioksidin määrän lisääntyminen ilmakehässä. Ilmastonmuutos aiheuttaa muutoksia lämpötiloissa ja sademäärissä eri puolilla maailmaa. Ilmasto-olot asettavat reunaehdot kaikkien eliölajien selviytymiselle ja vaikuttavat siten ratkaisevasti myös ihmisen toimintaan.

---

Ilmasto on muuttunut aina

Maapallo on noin 4,6 miljardia vuotta vanha, ja sen ilmasto on vaihdellut tuona aikana paljon. Nykykäsityksen mukaan maapallon historiassa on ollut monia hyvin lämpimän ilmastovaiheen kausia sekä ainakin kuusi miljoonia vuosia kestänyttä kylmää jäätiköitymisvaihetta. Kylminä kausina jommankumman tai molempien napojen lähellä on ollut laajoja mannerjäätiköitä. Jääkausien välissä on yleensä joidenkin kymmenien tuhansien vuosien mittaisia ilmastoltaan lauhkeamman ilmaston ajanjaksoja. Parhaillaan elämme yhtä tällaista jääkausien väliin sijoittuvaa lämpimämpää aikaa.

Jääkausivaihtelun perimmäisenä syynä pidetään maan kiertoradan ja pyörimisakselin kallistuskulman vaihteluita, jotka muuttavat auringon säteilyn jakautumista eri vuodenajoille ja leveyspiireille. Lyhytkestoisempia ilmastonmuutoksia maapallolla on aiheutunut mm. auringon säteilyn muutoksista, suurista tulivuorenpurkauksista ja meteoriittien törmäyksistä.

Maapallon eliöstö on kokenut 12 sukupuuttoaaltoa, joista kuusi on ollut erityisen suuria. Satoja miljoonia vuosia sitten tapahtuneiden joukkosukupuuttoaaltojen syitä ei tunneta vielä tarkkaan, mutta ilmaston nopean muuttumisen arvellaan olevan eräs moniin suurimpiin massasukupuuttoihin vaikuttaneista tekijöistä: ilmaston tai meriveden lämpötilojen muutokset ovat vaikuttaneet ainakin ensimmäisen, toisen, neljännen ja nykyisin käynnissä olevan kuudennen massasukupuuttoaallon syntyyn.

Nykyinen, ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos poikkeaa aiemmista ilmastonmuutoksista. Se on poikkeuksellisen nopeaa ja sen aiheuttaa yhden eliölajin, ihmisen toiminta.

---

Ilmaston muuttuminen on vaikuttanut myös sivilisaatioihin

Vaikka ihmislajin olemassaoloaika on maapallon koko ilmastohistorian näkökulmasta lyhyt, on ilmaston muuttuminen ehtinyt aiheuttaa suuria muutoksia yhteiskunnillekin. Suotuisan ilmaston kaudet ovat mahdollistaneet sivilisaatioiden kehittymisen, kun taas sivilisaatioiden selviytymisen kannalta haasteellisten ilmasto-olojen aikaan on tapahtunut romahduksia. Sivilisaation romahdus tapahtuu monen erilaisen syyn yhteisvaikutuksesta, mutta esimerkiksi mayojen, faaraoiden Egyptin ja useiden muiden korkeakulttuureiden romahtamisen taustalla ovat olleet merkittävässä roolissa pitkät sateiden vähäisyydestä johtuvat kuivuuskaudet.

Historiallisena aikana ilmastonmuutoksen vaikutukset sivilisaatioihin ovat nähtävissä esimerkiksi viikinkien Grönlannin valloituksen yhteydessä. Viikingit asuttivat saaren keskiajan lämpimänä ajanjaksona ja pienen jääkauden aikaan 1400-luvulla heidän määränsä saarella väheni huomattavasti. Pitkään viilentyneen ilmaston uskottiin tuhonneen Grönlannin viikinkiyhdyskunnat. Nykytutkimuksen valossa näyttää siltä, että viikingit ovat sopeutuneet muuttuneeseen ilmastoon vaikka se onkin vaikeuttanut elämää saarella. Pikkuhiljaa elämän hankaloituminen on kuitenkin saanut heidät muuttamaan paremman elämän perässä muille alueille. Joka tapauksessa kyseessä on esimerkki tapahtumasta, jossa ilmaston muuttuminen on ratkaisevasti vaikuttanut ihmisten selviytymiseen tietyllä alueella.

Nykyisen ilmastonmuutoksen myötä tällaisia tapahtumia on odotettavissa enenevissä määrin ja on todennäköistä, että kansainvaellukset aiheuttavat myös konflikteja kansakuntien välillä. Ympäristömuutokset tiheästi asutuilla alueilla voivat saada liikkeelle suuria ihmismassoja, joiden sijoittuminen uusille asuinalueille voi olla haasteellista. Tästä on saatu esimakua Syyrian pakolaiskriisin myötä.

---

Ilmastotutkimuksella on pitkä historia

Ilmastonmuutos on kasvihuoneilmiön voimistumista ja tutkijat ovat ymmärtäneet  kasvihuoneilmiön luonnontieteellisiä mekanismeja jo lähes kaksisataa vuotta. Ranskalainen fyysikko Joseph Fourier käytti ensimmäistä kertaa sanaa ”kasvihuoneilmiö” vuonna 1824. Hän kuvaili tuolloin, kuinka ilmakehä saattaa estää auringon säteilyn heijastumisen takaisin avaruuteen ja täten lämmittää maapallon lämpötilaa. Muutamia vuosikymmeniä myöhemmin, vuonna 1896 ruotsalainen kemisti Svante Arrhenius kuvaili, kuinka hiilen polttaminen voimistaa luonnollista kasvihuoneilmiötä. Hän tosin arveli ilmiön koituvan ihmiskunnan hyödyksi.

1960-luvulta lähtien ilmastonmuutoksesta on puhuttu tiedemaailmassa jo enemmän, kun merkkejä muuttuvasta ilmastosta oli saatu lisää ja alettiin ymmärtää, että kyse voi olla merkittävästä ongelmasta. YK:n ympäristöohjelma UNEP ja ilmatieteellinen järjestö WMO järjestivät ensimmäisen maailman ilmastokonferenssin Genevessä vuonna 1979 ja vuonna 1988 WMO ja UNEP perustivat päätöksenteon tueksi hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC). Se on sadoista ilmastotieteen johtavista asiantuntijoista koottu elin, jonka tehtävänä on koota ja arvioida ihmisen aiheuttamaa ilmaston lämpenemistä ja sen vaikutuksia koskevaa tieteellistä tietämystä.

Vuodesta 1990 alkaen paneeli on tuottanut laajan raportin ilmastotieteen sen hetkisestä tiedosta noin kuuden vuoden välein.  IPCC ei itse tee tutkimusta, mittauksia ja seurantaa, vaan raportit ovat kokoomateoksia ilmastotutkimuksen eri osa-alueilta. Tutkimustieto ilmastonmuutoksen vaikutuksista ja ihmisen vaikutuksesta ilmastonmuutokseen on tarkentunut ajan myötä jatkuvasti.

Tutkimustieto ilmastonmuutoksen vaikutuksista ja ihmisen vaikutuksesta ilmastonmuutokseen on tarkentunut ajan myötä jatkuvasti:

• IPCC:n ensimmäinen raportti ilmastonmuutoksesta julkistettiin vuonna 1990. Se totesi ilmakehän lämpötilan nousseen 0,3-0,6 astetta viimeisen vuosisadan aikana.
• 2. raportti vuonna 1995 julisti ensimmäistä kertaa, että ihmisten toiminta vauhdittaa ilmastonmuutosta.
• 3. raportin (2001) mukaan ilmastonmuutoksen ja ihmisten toiminnan välisestä yhteydestä on ”uusia ja entistä vahvempia todisteita”.
• 4. raportti (2007) piti ”yli 90 % varmana sitä, että kasvihuonepäästöt ovat syypää ilmastonmuutokseen”.
• 5. raportti (2013) piti ”95-prosenttisen varmana, että ilmastonmuutos johtuu pääosin ihmisen toiminnasta”.
• 6. raportti (2023) kertoo, että ”tieteellinen näyttö on nyt selvää: ilmastonmuutos on uhka ihmisten ja luonnon hyvinvoinnille”.

6. arviointiraportin mukaan tieteellinen näyttö on nyt selvää: ilmastonmuutos on uhka ihmisten ja luonnon hyvinvoinnille. Elinkelpoisen tulevaisuuden turvaaminen kaikille vaatii välittömiä toimia. Aikaa korjausliikkeelle on hyvin vähän, mutta ratkaisuja on saatavilla. Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteet voidaan saavuttaa vain nyt tehtävillä välittömillä ja voimakkailla maailmanlaajuisilla päästövähennyksillä.

YK:n ympäristöohjelman vuonna 2023 julkaisemassa raportissa arvioidaan, että valtioiden tämänhetkisillä päästövähennystavoitteilla ilmasto lämpenee tämän vuosisadan aikana noin 2,5–2,9 astetta esiteolliseen aikaan nähden. Vuositasolla mitattuna 1,5 asteen raja ylitettiin ensimmäisen kerran alkuvuodesta 2024 ja pitkän aikavälin mittauksissa globaalin keskilämpötilan ennustetaan ylittävän 1,5 asteen rajan 2030-luvun alkupuoliskolla. Juuri nyt tilanne ei siis näytä kovin hyvältä. Ilmastoratkaisujen käyttöönottoa pitää kiihdyttää nopeasti.

IPCC:n raporttien ohella myös muu ilmastonmuutokseen liittyvä tutkimustieto on puhuttanut julkisuudessa paljon. Esimerkiksi vuonna 2006 syntyi paljon keskustelua brittiläisen taloustieteilijän Nicholas Sternin raportista, joka varoitti ilmastonmuutoksen korkeasta hinnasta, jos ilmaston lämpenemistä ei aleta pikaisesti torjua.

---

Ilmastopolitiikan historia on vielä melko lyhyt

Ilmastopolitiikkaa on tehty vasta muutamia kymmeniä vuosia, mutta sen merkitys on lyhyessä ajassa kasvanut jo melko suureksi. Nykyään ilmastopolitiikkaan osallistuu toimijoita kaikilta yhteiskunnan osa-alueilta: tutkijoita, valtiollisia ja kunnallisia toimijoita, liike-elämän edustajia, kansalaisjärjestöjä, mediaa ja niin edelleen.

---

Valtioiden yhteisistä ilmastotavoitteista sovitaan kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa

YK on keskeisin toimija valtioiden välisen ilmastonmuutoksen vastaisen työn järjestämisessä. Ensimmäinen YK:n ympäristöasioihin keskittynyt kokous pidettiin Tukholmassa vuonna 1972. Ilmastonmuutos ei silloin vielä ollut esityslistalla, vaikka tutkijoiden keskuudessa asiasta jo puhuttiinkin.

Tärkeimmistä nykyisistä ilmastopoliittisista linjauksista päätettiin vuonna 1992 Rio de Janeirossa YK:n ympäristö- ja kehityskonferensissa (United Nations Conference on Environment and Development, UNCED), jossa ilmastonmuutos oli yhtenä merkittävänä aiheena. Rion kokous toimi kansainvälisten ilmastoneuvotteluiden lähtöpisteenä ja kokouksessa syntynyt sopimus astui voimaan vuonna 1994. Sopimuksen on ratifioinut yli 190 maata ja sen tavoitteena on ollut saada ilmakehän kasvihuonekaasupitoisuudet vaarattomalle tasolle.

Rion sopimus ei itsessään sisällä määrällisiä velvoitteita, vaan niistä sovittiin sopimusta tarkentavassa Kioton pöytäkirjassa vuonna 1997. Päästövähennystavoitteiden lisäksi pöytäkirjassa määriteltiin keinoja, joita valtiot hyödyntää tavoitteiden saavuttamiseen. Niitä olivat mm. kansainvälinen päästökauppa, hiilinielujen lisääminen sekä kehittyvissä maissa toteutettavien ilmastohankkeiden tukeminen (Clean Development Mechanism).

Pöytäkirja astui voimaan vuonna 2005 ja se on ensimmäinen oikeudellisesti sitova sopimus, jonka avulla ilmastopäästöjä on vähennetty kansainvälisesti: se asetti teollisuusmaille ilmastonmuutosta hillitseviä velvoitteita. Suomi ratifioi Kioton pöytäkirjan yhdessä muiden Euroopan unionin jäsenmaiden kanssa vuonna 2002. Kioton ensimmäinen velvoitekausi kattoi vuodet 2008–2012 ja sitä seurasi Kioton pöytäkirjan toinen velvoitekausi (2013–2020).

2000-luvullajärjestettiin useita ilmastokokouksia, joissa tavoitteena oli sopia Kioton pöytäkirjaa seuraavasta ilmastosopimuksesta. Merkittävimmät niistä olivat Kööpenhaminan ilmastokokous vuonna 2009, sekä Pariisin kokous joulukuussa 2015. Kööpenhaminassa uutta ilmastosopimusta ei toiveista huolimatta vielä saatu aikaan, mutta Pariisissa tavoite toteutui. YK:n ilmastosopimuksen 21. osapuolikokouksessa Pariisissa sovittiin joulukuussa 2015 uudesta, kattavasta ja oikeudellisesti sitovasta ilmastosopimuksesta. Pariisiin ilmastosopimus astui voimaan Kioton pöytäkirjan toisen velvoitekauden päättyessä vuonna 2020.

Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteena on pitää maapallon keskilämpötilan nousu selvästi alle kahdessa asteessa suhteessa esiteolliseen aikaan ja pyrkiä toimiin, joilla lämpeneminen saataisiin rajattua alle 1,5 asteen. Lisäksi tavoitteena on saavuttaa maailmanlaajuisten kasvihuonekaasujen päästöjen huippu mahdollisimman pian sekä vähentää päästöjä nopeasti sen jälkeen siten, että ihmisen aiheuttamat kasvihuonekaasujen päästöt ja nielut ovat tasapainossa tämän vuosisadan jälkipuoliskolla.

Osapuolten yhteistä edistymistä suhteessa sopimuksen tavoitteisiin tarkastellaan viiden vuoden välein tapahtuvissa maailmanlaajuisissa kokonaistarkasteluissa. Ensimmäinen kokonaistarkastelu tehtiin vuonna 2023. Tällä hetkellä tilanne ei näytä kovin hyvältä, ja toimia tilanteen parantamiseksi tarvitaan. Valtioiden tämänhetkisillä päästövähennystavoitteilla ilmaston arvioidaan lämpenevän tämän vuosisadan aikana noin 2,5–2,9 astetta esiteolliseen aikaan nähden. Globaalin keskilämpötilan ennustetaan ylittävän 1,5 asteen rajan 2030-luvun alkupuoliskolla.

YK:n ilmastopuitesopimuksen ylin päättävä elin on osapuolten konferenssi (Conference of the Parties, COP). YK:n ilmastonsuojelun puitesopimuksen allekirjoittajamaat kokoontuvatkin tarkastelemaan ilmastopolitiikkaansa vuosittain marras-joulukuussa kansainvälisiin ilmastokokouksiin. Viime vuosina kokous on pidetty mm. Bakussa (COP29), Dubaissa (COP28), Sharm el-Sheikhissä (COP27) ja Glasgow´ssa (COP26). Ensimmäinen kokous (COP 1) pidettiin Berliinissä vuonna 1995.

---

Ympäristöongelmat synnyttivät ympäristöliikkeen

Ympäristöliike on ympäristönsuojelun ja kestävän elämäntavan hyväksi toimiva moninainen liike, jonka osana on niin ruohonjuuritason toimijoita, kuin tieteen ja politiikankin edustajia. Kansainvälisen ympäristöliikkeen synty ajoittuu teollisen vallankumouksen alkuaikoihin, kun teollisuuden aiheuttamien saasteiden haitat ihmisten elinympäristössä alettiin huomata. Tämän seurauksena säädettiin ensimmäinen laajamittaisempi nykyaikainen ympäristölaki Iso-Britanniassa vuonna 1863. Sen tarkoituksena oli säädellä ilmansaasteiden määrää.

Nykymuotoisen ympäristöliikkeen merkkihetkenä pidetään usein vuotta 1962, jolloin meribiologi Rachel Carson julkaisi torjunta-aine DDT:n luonnolle haitallisia vaikutuksia käsitelleen kirjansa Äänetön kevät. Suomen ympäristöliikkeen ja samalla vihreän puolueen syntyhetkenä pidetään vuotta 1979, jolloin kansanliike kerääntyi puolustamaan lintujärveä Koijärvelle Hämeeseen jatkaen kokoontumisia sen jälkeenkin.

Vaikka ympäristöongelmia ilmaantuu koko ajan lisää ihmistoiminnan laajentuessa maapallolla, on ympäristöliike kokenut myös monia onnistumisia. Suurimpia niistä on ollut otsonikerroksen ohentumisen pysäyttäminen. Otsonikadon on osoitettu johtuvan ihmisen ilmakehään päästämistä kemiallisista yhdisteistä, erityisesti halogenoiduista hiilivedyistä, joita on käytetty kylmälaitteissa. Vuonna 1985 huolestuttiin maailmanlaajuisesti havainnosta, jonka mukaan otsonipitoisuudet Etelämantereen yllä olivat vähentyneet kymmenessä vuodessa jopa 40 %. Pikaisten toimien ansiosta maailman valtiot solmivat otsonikadon estämiseksi kaksi vuotta myöhemmin Montrealin pöytäkirja, jolla rajoitettiin otsonikerrosta tuhoavien aineiden käyttöä. Päästörajoitusten avulla näiden aineiden pitoisuudet ilmakehässä on saatu laskuun, ja otsonikerroksen toipuminen on jo alkanut.

Ilmastoasioita ympäristöliike on ajanut jo vuosikymmenien ajan ja ilmastohuolen kasvaessa asian ympärille on kasvanut 1990-luvulla myös oma liikkeensä. Perinteisten ympäristöjärjestöjen (kuten WWF, Suomen luonnonsuojeluliitto, Luonto-Liitto ja Maan ystävät) lisäksi ilmastoliikkeeseen kuuluu uusia ilmastoasioihin keskittyviä toimijoita (mm. Elokapina), ilmastokasvatustoimijoita, sekä mm. erilaisia kohdennetumpia tarkoituksia varten syntyneitä liikkeitä, kuten fossiilisen energian sijoituksia muuttamaan pyrkivä Fossil Fuel Divestment -liike. Myös osa liike-elämän toimijoista on ryhtynyt toimiin ilmastonmuutoksen hidastamiseksi, esimerkiksi Climate Leadership Councilin jäsenyritykset pyrkivät esimerkillään kannustamaan muita yrityksiä ja organisaatioita siirtymään kohti hiilineutraalia ja luonnonvaroja kestävästi hyödyntävää toimintatapaa.

---

Ilmastonmuutoksen historia on teollisen vallankumouksen, kulutusyhteiskunnan nousun ja energiapolitiikan historiaa

Ihmisten energiankulutus on monikymmenkertaistunut teollisen vallankumouksen jälkeen. Lisäksi markkinoille tuotetaan tavaroita ja palveluita yhä enemmän, tehokkaammin ja halvemmalla. Kotityöt, jotka ennen tehtiin käsin ja luudalla, hoituvat nyt vähällä vaivalla pesukoneiden, yleiskoneen ja pölynimurin avulla. Puita ei tarvitse hakata tai kantaa, sillä uuni, liesi ja patterit lämpiävät sähkön avulla ja paikasta toiseen liikkuminen käy nopeasti kävelyn tai hevoskyydin sijaan junalla, bussilla, autolla tai lentokoneella.

Yhä useammalla on varaa ostaa enemmän kulutustavaroita ja rahankäytön painopiste on siirtynyt ruoan, juoman ja asumisen kaltaisista jokapäiväisistä välttämättömyyksistä yhä enemmän vapaa-ajan ja matkailun kuluihin. Ihmisten kulutuksen “tarvetta” on myös lisätty tehokkaalla markkinoinnilla.

Hyvinvointiamme ja materiaalista elintasoamme lisännyt fossiilisten polttoaineiden polttamiseen perustuva elämäntapamme on kuitenkin samalla aiheuttanut ilmastonmuutoksen kaltaisia maailmanlaajuisia ongelmia.

---

Alkupisteenä teollinen vallankumous

Ennen teollista aikaa puiden poltto, vesirattaat ja tuulimyllyt olivat keskeisiä ihmiskunnan energialähteitä. Kivihiilen hyödyntäminen energiantuotannossa, höyrykoneen keksiminen ja niiden kautta syntynyt teollinen vallankumous avasi täysin uudenlaisia mahdollisuuksia erilaisten tuotteiden valmistamiseen nopeammin ja halvemmalla ja mahdollisti samalla nykyisen materiaalisen elintasomme.

Alkuaikoina teollisuus käytti polttoaineenaan vain kivihiiltä, mutta pian energiantuotannossa osattiin hyödyntää myös öljyä ja maakaasua. Teollinen vallankumous sysäsi fossiilisten polttoaineiden kulutuksen valtavaan nousuun. Maailman energian käyttö yli kymmenkertaistui 1900-luvulla 911 miljoonasta öljyekvivalenttitonnista 9 645 miljoonaan tonniin, kun väestön määrä samaan aikaan lisääntyi 1 miljardista 6 miljardiin. Merkittävässä roolissa tässä oli halvan öljyn taannut Texasin ja Persianlahden öljykenttien avaaminen vuonna 1920. Suomessa fossiilisten polttoaineiden ja turpeen käyttö lisääntyi 1900-luvun aikana kuudesta petajoulesta 706:en ja sähkönkulutus lisääntyi 17 gigawattitunnista lähes 80 000:en gigawattituntiin.

Vielä nykyäänkin kivihiili, öljy ja maakaasu ovat tärkeimmät uusiutumattomat energialähteet. Ydinvoiman osuus on maapallon laajuisesti niihin verrattuna pieni. Uusiutuvien energialähteiden tuotekehitystä tehdään kuitenkin jatkuvasti eri puolilla maailmaa ja tuulen, auringon, maalämmön ja veden energian hyödyntämisessä on otettu viime aikoina suuria harppauksia.

---

Energiajärjestelmämme perustuu fossiilisten polttoaineiden polttamiseen

Yhteiskuntien rakenteen ohella myös ilmakehän koostumus on alkanut muuttua teollisen vallankumouksen myötä. Se, mistä kaikki ihmistoiminnan tarvitsema energia saadaan, onkin ilmaston kannalta yksi tärkeimmistä kysymyksistä. Energialähteet voivat olla joko uusiutuvia tai uusiutumattomia. Uusiutuvia energialähteitä ovat esimerkiksi vesivoima, tuuli, aurinko ja puu. Niille on yhteistä, että käytettävissä olevaa energiaa tulee koko ajan lisää. Uusiutumattomia energialähteitä ovat ydinvoima sekä niin sanotut fossiiliset polttoaineet, kuten öljy, kivihiili ja maakaasu. Nämä energialähteet hupenevat käytön myötä.

Fossiiliset polttoaineet ovat vielä tällä hetkellä runsaimmin käytettyjä energiantuotantomuotoja ja myös niiden aiheuttamat ilmastohaitat ovat suurimpia. Ne ovat syntyneet luonnon prosesseissa, kun miljoonia vuosia sitten elänyt plankton ja muu eloperäinen aines alkoi hajota hapettomissa oloissa esimerkiksi veden alla. Vuosituhansien kuluessa ainesta kerrostui paksuiksi patjoiksi ja sekoittui mutaan ja muuhun mineraaliainekseen. Kerrosten hautautuessa painavien sedimenttikerrosten alle alkoi eloperäinen aines kovassa paineessa muuttua kemiallisesti toiseen muotoon kivihiileksi, öljyksi ja maakaasuksi.

Fossiilisia polttoaineita poltettaessa vapautuu kemiallista energiaa, jonka voi havaita lämpönä ja yleensä myös valona. Energiantuotantojärjestelmämme perustuu vielä nykyään pitkälti tähän mekanismiin. Palamisen sivutuotteena ilmakehään vapautuu hiilidioksidia, jonka määrän valtava lisääntyminen ilmakehässä on saanut aikaan kasvihuoneilmiön voimistumisen, eli nykyisen ilmastonmuutoksen.

Fossiilisia polttoaineita on syntynyt merkittäviä määriä vain tietyille alueille maailmassa. Kuitenkin yhteiskunnan toiminta on tällä hetkellä kaikissa maissa riippuvainen öljyn saannista, mikä asettaa öljyä tuottavat maat merkittävään valta-asemaan suhteessa muihin maihin. Öljyn maailmanmarkkinahinnat ovat keskeinen maailmantalouteen vaikuttava tekijä ja öljyntuottajamaat pyrkivät siksi kontrolloimaan öljyntuotantomääriä ja sitä kautta myös markkinahintoja.

Ilmaston näkökulmasta öljyn käytön edes ajoittainen väheneminen on hyvä uutinen, mutta yhteiskunnille äkkinäiset vaihtelut aiheuttavat ongelmia, joten öljyn saatavuuden suurta vähenemistä tai hinnannousua kutsutaan öljykriisiksi. Saatavuutta voivat rajoittaa mm. maiden haluttomuus myydä, sekä levottomuudet tai luonnonkatastrofit öljyntuotantoalueilla tai -kuljetusreiteillä. Lisäksi nykyisin tiedossa olevien öljylähteiden öljy on loppumassa. Asiantuntijoiden mukaan öljyhuippu, eli hetki, jolloin maailman öljyntuotannon maksimi saavutetaan ja jonka jälkeen tuotanto alkaa väistämättä vähentyä, on jo koettu tai se saavutetaan lähiaikoina.

Vuodesta 1973 alkaen eri syistä johtuvia lyhyehköjä öljykriisejä on koettu muutama. Vuodesta 2004 alkaen öljyn hinta on vaihdellut reilusti ja ollut ajoittain jopa historiallisen korkealla. Taustalla on tässä on ollut monia syitä, joista lähestyvä öljyhuippu on ollut yhtenä merkittävänä tekijänä. Korvaavien energiantuotantomuotojen etsiminen on siis välttämätön osa jo tämän hetken energiapolitiikkaa jopa ilman ilmastonmuutoksen aikaansaamaa painetta.

---

Ytimessä ylikulutus

Moni tietää jo, että suomalaisten suurimmat ilmastopäästöt syntyvät asumisesta, liikkumisesta ja ruuasta. Tavaroiden ja palveluiden kuluttaminen on neljäs suuri päästöjemme aiheuttaja. Tähän ryhmään lasketaan mm. vaatteet, jalkineet, huonekalut, kodintekstiilit, astiat, elektroniikka, lehdet, kirjat, harrastukset sekä virkistys- ja majoituspalvelut.

Ilmastonmuutoksen perimmäinen syy on fossiilisten polttoaineiden liiallinen käyttö. Koska lähes kaikkien kuluttamiemme tuotteiden ja palveluiden valmistamiseen ja käyttöön tarvitaan fossiilisia polttoaineita, voidaan sanoa myös, että ilmastonmuutoksen perimmäinen syy on ylikulutus.

Viime vuosisadan alun maatalousvaltaisessa yhteiskunnassa ruoka, vaatteet ja kotitaloustarvikkeet olivat paljolti kotitekoisia ja kulutustavaramarkkinat alkoivat toden teolla laajeta vasta 1950-luvulla. Erilaisten teknisten vempeleiden määrä on 1900-luvun alusta alkaen kasvanut tasaiseen tahtiin ja samalla niiden osuus yksittäisten ihmisten kulutuksesta on kasvanut. Pääosin kuluttamisen määrää on säädellyt käytettävissä oleva varallisuus. Tulevaisuudessa on varauduttava myös luonnonvarojen määrän hupenemiseen ja sen aiheuttamiin muutoksiin kuluttamisessa.

Nykyään suomalaiset ostavat tavaroita ja palveluita yli kymmenen kertaa enemmän kuin reilu sata vuotta sitten. Samaan aikaan ostosten luonne on muuttunut. 1900-luvun alkupuolella ruoan, juomien, vaatteiden, asumisen ja kotitaloustarvikkeiden osuus yksityisestä kulutuksesta oli 88 prosenttia. Elintason noustessa liikkumisen, vapaa-ajan, matkailun ja muiden menojen osuus kulutusmenoista on kasvanut lähes puoleen. 

Myös paljon päästöjä aiheuttava lihantuotanto ja -kulutus ovat kasvaneet viime vuosikymmenien saatossa. Maailman lihankulutus on lähes kaksinkertaistunut vuodesta 1960 lähtien ja liha-annosten koko on kasvanut. Myös maitotuotteiden kulutus on kasvanut, mutta nousu ei ole ollut yhtä jyrkkää. Suomessa erityisesti juuston syönti on monikymmenkertaistunut muutamassa vuosikymmenessä.

Tällä hetkellä kulutamme luontoa huomattavasti nopeammin kuin se kykenee uusiutumaan. Luonnonvarojen ylikulutuksella tarkoitetaan sitä, että luonto ei kykene uusiutumaan yhtä nopeasti kuin ihmiset sitä kuluttavat. Ylikulutuksen syyt ovat syvällä yhteiskuntamme rakenteissa. Olemme omaksuneet ajatuksen, että jatkuva kulutus on osa hyvää elämää. Meidän on koko ajan hankittava uutta tavaraa, jotta voimme ylläpitää normaalina pidettyä elintasoa.

---

Ilmastonmuutoksen torjuminen vaatii yhteiskunnallisen muutoksen

Ilmastonmuutoksen täydellinen pysäyttäminen ei nykytiedon valossa ole enää mahdollista. Ihmisen toiminnan vuoksi ilmakehään joutuneet kasvihuonekaasut säilyvät siellä satoja vuosia ja lämmittävät ilmastoa, vaikka uusien päästöjen tuottaminen lopetettaisiin välittömästi. Ilmastonmuutosta voidaan kuitenkin vielä hidastaa niin paljon, etteivät ympäristölle ja ihmisille aiheutuvat vahingot ole ylitsepääsemättömiä. Edellytyksenä tälle on, että jo aloitetut torjuntatoimet kasvatetaan riittävän suuriksi riittävän nopeasti. Samaan aikaan on aloitettava myös ilmastonmuutoksen tuomiin muutoksiin liittyvät sopeutumistoimet.

Ilmastonmuutoksen hillintätoimia on tehtävä kaikilla yhteiskunnan osa-alueilla. Merkittävimmät muutokset tehdään energiantuotannossa, teollisuudessa, liikenteessä, asumisessa ja maataloudessa. Tässä vaiheessa elämäntapamme pieni hienosäätö ei enää riitä, vaan tarvitaan laajamittaista yhteiskunnallista muutosta. On siirryttävä päästöttömiin ja uusiutuviin energianlähteisiin, parannettava energiatehokkuutta ja oltava avoin uusille tavoille tehdä asioita.

Yhteiskunta on jatkuvassa muutoksessa ja suuriakin muutoksia on käynnissä koko ajan: toisinaan olosuhteiden pakosta, toisinaan pyrittäessä kohti yhdessä määriteltyjä tavoitteita. Hyvä esimerkki menneestä laajamittaisesta yhteiskunnallisesta muutoksesta, jossa taustalla on ollut selkeä poliittinen tavoite, on hyvinvointivaltion rakentaminen Suomessa ja muissa pohjoismaissa.

Muutos ilmastoystävälliseen maailmaan ei tapahdu hetkessä, mutta sen voidaan nähdä jo alkaneen: ensimmäinen ilmastosopimus luotiin 1992, uusi ilmastosopimus saatiin solmittua Pariisissa vuonna 2015, uusiutuvien energiamuotojen käyttö lisääntyy niin nopeasti, että sitä voidaan kutsua jo energiavallankumoukseksi ja ilmastonäkökulman huomioon ottaminen alkaa tulla yhä luonnollisemmaksi osaksi monien toimialojen normaaleja käytäntöjä. Liikkumistapojen kehittyminen ja siirtyminen hevosista autoihin mullisti elämäntapamme. Millainen onkaan meluttomaan ja puhtaaseen energiantuotantoon perustavan liikkumisen tulevaisuus? Entä millaiselta voikaan näyttää uusiutuviin energianlähteisiin tukeutuva energiantuotanto ja ilmastoystävällinen yhteiskunta?

---

Tehtäviä opetukseen

---

Lähteet ja kuvagalleria

Huom! Lähdelista on koottu pääosin Open ilmasto-oppaan toteutusvaiheessa vuonna 2016 ja moni linkeistä ei enää toimi. Siksi linkkilistan linkit on muutettu epäaktiivisiksi. Jos jokin lähteistä kiinnostaa sinua erityisesti, voit tarkistaa copy-paste -toiminnolla toimiiko linkki vielä!