Mitä on ilmastokasvatus?

Ilmastokasvatus on yksi ympäristökasvatuksen, kestävän kehityksen kasvatuksen ja ekososiaalisen sivistyksen osa-alue. Sille läheisiä kasvatuksen aloja ovat mm. globaalikasvatus ja ihmisoikeuskasvatus, sekä tulevaisuuskasvatus ja mediakasvatus.

Tärkeimpiä ilmastokasvatuksen tavoitteita ovat kestävän tulevaisuuden rakentaminen, osallistumisen vahvistaminen sekä vaikuttamisen taitojen harjoittelu niin yhteiskunnallisella tasolla kuin arjen ja omien valintojenkin tasolla. Keskeistä on ymmärtää syvällisesti mitä ilmastonmuutos tarkoittaa ilmiönä. Tärkeää on myös käyttäytymisen ja toiminnan muuttaminen ilmastovastuullisemmaksi. Käyttäytyminen ilmenee siinä, millä tavoin ihmiset toimivat ilmastonmuutokseen vaikuttamiseksi ja siinä, miten he kykenevät sopeutumaan ilmastonmuutoksen vaikutuksiin. Hillintää ja sopeutumista toteuttavat aktiivisten kansalaisten lisäksi erilaiset yhteiskunnalliset instituutiot, joiden toiminnasta ilmastokasvatuksen tulee tarjota ihmisille ainakin perustiedot.

Tämän sivun tarkoituksena on antaa yleiskäsitys siitä, mitä kaikkea ilmastokasvatus on ja mitä pitäisi huomioida ilmastokasvatusta toteutettaessa.

---

Ilmastokasvatus opetussuunnitelmissa

Opetussuunnitelmien mukaan on osa opetuksen arvoperustaa niin peruskoulussa kuin lukiossakin. Lukiossa ilmasto-osaaminen on nostettu myös osaksi laaja-alaista osaamista. Tämä kannustaa käsittelemään aihetta kaikkien oppiaineiden opetuksessa, vaikka peruskoulun opsissa ilmastonmuutos sanana mainitaan vain ympäristöopin, biologian ja maantieteen oppiainekohtaisissa opetussuunnitelmissa.

Ilmastonmuutos nostettiin vuonna 2016 käyttöön tulleissa perusopetuksen opetussuunnitelmissa suomalaisen kouluopetuksen sisällöllisiin tavoitteisiin ensimmäistä kertaa. Opetussuunnitelmien mukaan perusopetuksen arvopohja perustuu niin sanotulle ekososiaalisen sivistyksen ajatukselle. Sen johtoajatuksena on luoda elämäntapaa ja kulttuuria, joka vaalii ihmisarvon loukkaamattomuutta, ekosysteemien monimuotoisuutta ja uusiutumiskykyä sekä samalla rakentaa osaamispohjaa luonnonvarojen kestävälle käytölle perustuvalle kiertotaloudelle. Ilmastonmuutoksen vakavuuden ymmärtäminen ja sen hillitsemiseen liittyvät taidot ovat keskeinen osa ekososiaalista sivistystä.

Lukion opetussuunnitelma uudistettiin muutama vuosi myöhemmin, vuonna 2019. Siellä ilmastonmuutos on mukana jo paljon laajemmin. Lukiossa ilmastonmuutosta tulee oppiainekohtaisten opetussuunnitelmien mukaan opettaa seuraavissa oppiaineissa: biologia, maantiede, fysiikka, kemia, filosofia, yhteiskuntaoppi, elämänkatsomustietoa ja kaikki kielet.

Ilmastokasvatuksen ja – koulutuksen näkökulmien vakiinnuttaminen oppilaitoksiin ja korkeakouluopetukseen sekä eri toimijatahojen yhteistyö ovat keskeisiä ilmastokasvatuksen edistämisessä Suomessa. IImastokasvatusta, ympäristökasvatusta ja kestävän kehityksen edistämistyötä tehdään Suomessa melko paljon, ja niitä varten on kehitetty useita erilaisia toimintamalleja ja toimijaverkostoja. Toteuttajina ovat olleet kouluopettajien lisäksi mm. kansalaisjärjestöt. Monitieteisen ilmasto-osaamisen siirtyminen ihmisten arkeen, eri aloille, työpaikoille ja tutkimukseen edellyttää ilmastokasvatuksen ja -koulutuksen kehittämistä myös arjen viestinnässä sekä toisen asteen ja korkea-asteen opetuksessa ja koulutuksessa.

---

Ilmastokasvatusta tutkitaan paljon

Ilmastokasvatusta on tutkittu Suomessa 2010-luvun puolivälistä alkaen kohtalaisen paljon. Seuraavassa esitellään suomalaisten tutkijoiden luoma Ilmastokasvatuksen polkupyörämalli sekä tutustutaan kahden laajan tutkimushankkeen tuloksiin ja suosituksiin.

1) Ilmastokasvatuksen polkupyörämalli

Ympäristökasvatuksen tarpeisiin on vuosikymmenten varrella kehitetty erilaisia malleja, mutta ne eivät välttämättä palvele sellaisenaan ilmastokasvatuksen kehittämistä. Ilmastonmuutos on hyvin monimutkainen ja globaali ongelma, kun taas monet ympäristökasvatuksen kirjallisuuden klassikot on kirjoitettu ajatellen paikallisia ja omin aistein havaittavia ympäristöongelmia.

Tältä pohjalta neljä ilmastokasvatuksen tutkijaa, Sakari Tolppanen, Essi Aarnio-Linnanvuori, Hannele Cantell ja Anna Lehtonen, lähtivät rakentamaan uutta kokonaisvaltaisen ilmastokasvatuksen mallia. He päätyivät polkupyörän muotoiseen malliin, sillä ilmastokasvatus, kuten polkupyöräkin, on yksi kokonaisuus, joka vaatii kaikkia osiaan toimiakseen. Pyörä ei ole staattinen, vaan jatkuvassa liikkeessä ja tarvitsee toimiakseen käyttäjän. Vaikka mallissa korostetaan ilmastokasvatuksen kokonaisvaltaisuutta, on hyödyllistä tarkastella polkupyörän osia myös erillään toisistaan. Näin on helpompi ymmärtää se, miksi jokainen niistä on kokonaisuuden kannalta tärkeä.

---

2) CCC-CATAPULT -hanke tarkasteli nuorten ja kasvattajien kokemuksia ilmastokriisistä ja ilmastokasvatuksesta

Tutkimushanke toteutettiin neljässä eurooppalaisissa kaupunkiympäristössä: Bristolissa, Galwayssä, Tampereella ja Genovassa. Tutkimustulosten mukaan:

• Suomalaiset nuoret Tampereen alueelta ilmaisivat huolensa ilmastokriisistä, mutta eivät pitäneet sitä yhtä tärkeänä ongelmana kuin muiden hankemaiden nuoret.
• Nuoret ilmaisivat turhautuneisuutensa ilmastokasvatukseen, jossa heidän mielestään ei keskitytä riittävästi toimintaan ja ratkaisuihin.
• Opettajat kokevat tarvitsevansa enemmän koulutusta laadukkaan ilmastokasvatuksen toteuttamiseksi.

Nuoret ilmaisivat turhautumista ilmastokasvatukseen ja nykyisiin opetuksen sisältöihin. He kokivat, että opetuksessa tulisi kiinnittää enemmän huomiota ratkaisuihin, eli siihen, mitä yksilöt ja yhteiskunnat voisivat konkreettisesti tehdä ilmastokriisin ratkaisemiseksi. Nuoret kokivat ilmastokasvatuksen toisteisena ja tunsivat, etteivät opettajat pysty vastaamaan heitä kiinnostaviin kysymyksiin. Heidän mielestään opetuksessa käsitellään liian vähän nuorten arkipäivää koskettavia asioita tai toisaalta filosofisemman tason kysymyksiä. 

Narratiivisten työpajojen yhteydessä mainittiin uskonnonopetuksen tunnit ja rippileiri tiloina, joissa käydään mielenkiintoisia keskusteluja ilmastonmuutoksesta. Nuoret toivoivat avointa dialogista tilaa keskusteluille. Ilmastokriisin ratkaisujen kehystämisessä tulisi ottaa huomioon erilaiset maailmankatsomukset ja elämänpiirit, jotta ilmastokasvatus ei olisi etäännyttävää vaan monenlaisista taustoista tuleville nuorille kiinnostavaa.

Opettajat tunnistivat ilmastokasvatuksessa samoja ongelmia kuin nuoret. He ilmaisivat tarpeen ilmastokasvatusta koskevalle koulutukselle. Opettajat pitävät tärkeänä  uudelleenarvioida opetussuunnitelman ydintä, ja räätälöidä ilmastonmuutoksen opetusta eri oppiaineisiin, jotta voidaan varmistaa opetuksen sisältöjen kehittyminen oppilaiden edetessä koulupolullaan. Tämä edellyttää yhteistyötä eri aineiden opettajien ja opetussuunnitelman kehittäjien välillä. Nuorten näkökulmien ja kokemusten huomioiminen ilmastokasvatuksen kehitystyössä on tärkeää.

---

3) ClimComp -hankkeessa tutkittiin Ilmastonmuutoksen hillinnän ja sopeutumisen kompetenssien oppimista koulutusjärjestelmässä

ClimpComp on Suomen Akatemian rahoittama tutkimushanke (2021–2024), jonka tavoitteena on ollut vaikuttaa Suomen koko koulutusjärjestelmään, siten että yhteiskunta pystyisi paremmin vastaamaan ilmastonmuutoksen hillintä- ja sopeutumishaasteisiin ja täyttämään Suomen hallituksen asettaman tavoitteen olla hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä.

Pääviestit ovat seuraavat: 

• Nuoret elävät ilmastonmuutoksen maailmassa halusivat tai eivät – he tulevat tarvitsemaan monipuolista ilmasto-osaamista, johon kuuluu tietoja, taitoja, arvoja ja asenteita. Luonnontieteiden opetuksessa ja oppimisessa tulee nykyistä monipuolisemmin käsitellä ilmastotietojen ja –taitojen lisäksi myös arvoja ja asenteita.  
• Opettajien ammatillista oppimista ilmastomuutoksesta, sen hillitsemisestä sekä siihen sopeutumisesta tulee tukea oppivan yhteisön, tutkimus-käytäntö-kumppanuuden ja täydennyskoulutuksen keinoin.  
• Oppiainejakoinen perus- ja lukiokoulutus sekä ammatillinen koulutus tekevät monialaisesta ilmasto-opetuksesta ja -oppimisesta haastavaa. Laadukas ilmasto-opetus edellyttää joustavia ratkaisuja opetussuunnitelman ja koulun pedagogisten käytäntöjen tasoilla. Projektioppiminen, työskentely aineistojen kanssa, ratkaisujen ideointi ja yhteiskehittäminen eri aineiden opettajien ja tutkijoiden kesken on tunnistettu ClimComp-hankkeessa hyviksi tavoiksi oppia ja opettaa ilmasto-osaamista. 
• Korkeakoulutuksessa tarvitaan lisää yhteistyötä eri toimijoiden välillä, jotta syvällistä ja monipuolista ilmasto-osaamista voidaan kasvattaa kaikilla aloilla.  
• Avoimia ilmastoaineistoja on paljon, mutta niitä pitää käyttää nykyistä tehokkaammin päätöksenteossa, esimerkiksi ilmastonmuutokseen varautumisessa. ClimComp-hankkeessa on kehitetty uutta koulutustarjontaa tukemaan työelämän ja päätöksenteon ilmasto-osaamista. 

---

6 vinkkiä ilmastokasvatukseen koulussa

Ilmastokasvatuksen tarve on viime vuosina lisääntynyt muun muassa seuraavista syistä:

Seuraavaan on kerätty vinkkejä ilmastokasvatuksen toteuttamiseen kouluympäristössä.

---

1) Ilmastonmuutos on tieteellinen tosiasia

Ilmastotiede tuntee ilmaston muuttumista aiheuttavat mekanismit ja ilmaston tiedetään tällä hetkellä lämpenevän globaalisti. Syynä tähän ovat suurelta osin ihmisen toimet maapallolla. Tutkijat ovat aiheesta lähes poikkeuksellisen yksimielisiä: yli 99% ilmastotutkijoista on sitä mieltä, että nykyinen ilmastonmuutos on ihmisen aiheuttamaa. Vaikka laajan yleisön piirissä ilmenee vielä osittain ilmastoskeptisyyttä, on opettajan ja ilmastokasvattajan tarpeetonta ryhtyä aiheeseen liittyvään juupas-eipäs -väittelyyn. Ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos on kiistaton tosiasia, jopa kiistattomampi kuin moni muu koulussa faktana opetettu asia.

Lähdekriittisyys on kuitenkin tärkeää kaikenlaisen ilmastoviestinnän tulkinnassa, mikä myös ilmastoasiaa tärkeänä pitävän on hyvä muistaa. Kestävyysongelmat muodostavat monimutkaisen ongelmien vyyhdin. Monet kestävyysongelmat liittyvät toisiinsa tavalla tai toisella, mutta kaikki ei liity kaikkeen. Otsonikato ei aiheuta ilmastonmuutosta, eikä tekstiilitehtaiden huonoilla työoloilla, tuotantoeläinten hyvinvoinnilla ja Tyynen valtameren jätepyörteellä ei juurikaan ole yhteyttä ilmastonmuutokseen. Sen sijaan luontokato ja merten happamoituminen kytkeytyvät ilmastonmuutokseen monin tavoin. On tärkeää, että opettajalla on realistinen käsitys ympäristöongelmien välisistä suhteista, jottei hän vahingossa tule välittäneeksi oppilaille virheellisiä ajatusmallejaan.

---

2) Toivoa ei ole syytä menettää

Ilmastonmuutos on valtava ja moniulotteinen ongelma, joka aiheuttaa usein huolta, ahdistusta ja muita hankalia tunteita aikuisillekin. Huoli ympäristöstä on välttämätön edellytys ympäristövastuulliselle toiminnalle, mutta toiminnan aikaansaaminen edellyttää myös toiveikkuutta ja tulevaisuususkoa. Ihminen toimii vain, jos hän uskoo, että asioiden on mahdollista muuttua paremmiksi. Rakentavaa toivoa tunteva ihminen uskoo ongelmien ratkeavan, kunhan asian eteen tehdään työtä, ja hän sitoutuu itsekin toimimaan ympäristön hyväksi. Sen sijaan katteeton optimismi ei johda yleensä ympäristömyönteiseen toimintaan.

Ilmastonmuutoksen pysäyttäminen ei nykytiedon valossa ole enää mahdollista. Ihmisen toiminnan vuoksi ilmakehään joutuneet kasvihuonekaasut säilyvät siellä satoja vuosia ja lämmittävät ilmastoa, vaikka uusien päästöjen tuottaminen lopetettaisiin välittömästi.

Ilmastonmuutosta voidaan kuitenkin vielä hidastaa niin paljon, etteivät ympäristölle ja ihmisille aiheutuvat vahingot ole ylitsepääsemättömiä. Edellytyksenä tälle on, että jo aloitetut torjuntatoimet kasvatetaan riittävän suuriksi riittävän nopeasti. Ilmastonmuutoksen hillintätoimia on tehtävä kaikilla yhteiskunnan osa-alueilla:  energiantuotannossa, teollisuudessa, liikenteessä, asumisessa, maataloudessa sekä kulutustottumuksissamme. Samaan aikaan on aloitettava myös ilmastonmuutoksen seurauksiin liittyvät sopeutumistoimet.

---

3) Ilmastonmuutos on yhteiskunnallinen ongelma

Perinteisesti on ehkä ajateltu, että ilmastonmuutos on ympäristöongelma, joka liittyy lähinnä luonnontieteisiin. Todellisuudessa ilmastonmuutos on niin kutsuttu viheliäinen ongelma, jonka lonkerot ulottuvat luonnon lisäksi kaikkialle yhteiskuntaan.

Elämme aikana, jona tavallinen länsimainen arkielämä, jopa ilman kohtuutonta kuluttamista, tuottaa ilmastopäästöjä yli kestävän tason. Yksittäisen ihmisen elämässä merkittävimmät ilmastopäästöt syntyvät asumisesta, liikkumisesta, syömisestä ja kuluttamisesta. Elämäntapavalinnoilla voimme pienentää – tai vastaavasti kasvattaa hiilijalanjälkemme moninkertaiseksi.

Vaikka yksittäisen ihmisen kulutusvalinnoilla onkin merkitystä, ei ole realistista eikä edes mahdollista sysätä ilmastonmuutoksen ratkaisun avaimia pelkästään kuluttajien käsiin. Hillintää ja sopeutumista toteutetaan myös erilaisissa yhteiskunnallisissa instituutioissa. Siksi jokaisella ihmisellä tuli olla perustiedot erilaisten yhteiskunnan järjestelmien toiminnasta.

Toisinaan kuulee sanottavan, että ilmastonmuutos on lapsille ja nuorille liian monimutkainen ilmiö käsiteltäväksi, ja siksi aiheen käsittely halutaan supistaa vaikkapa kierrätysopetukseksi. Samalla unohtuu, että koulussa opetellaan jatkuvasti erilaisia monimutkaisia ja abstraktejakin asioita ja käsitteitä, joihin oppilailla ei ole saman tien mahdollisuutta vaikuttaa. Ilmastonmuutokseen liittyvät politiikkatoimet ovat yksi tällainen merkittävä aihe, jonka haastavuutta opettajan ei kannata säikähtää.

Lisäksi on hyvä muistaa, että muutoksia saadaan aikaan vasta kun niitä ruvetaan tekemään – tai kun niiden toteuttamisesta vastuussa olevat tahot saadaan vakuuttuneeksi toimien tärkeydestä. Muutosten takana on aina niitä tärkeänä pitävä ihminen. Kuluttaja-minämme lisäksi ihmisillä on yhteiskunnassa monenlaisia rooleja: teemme töitä, harrastamme ja olemme järjestötoimijoita, poliittisia toimijoita ja perheenjäseniä, ja kaikissa näissä rooleissa meidän on mahdollisuus muuttaa maailmaa. Aktiiviset kansalaiset ratkaisevat ilmastonmuutoksen yhdessä toimimalla.

Yhteiskunnallisen ilmastovaikuttamisen käsite on sen verran nuori, että monelle meistä on haastavaa hahmottaa mitä se tarkoittaa. Oheiseen kuvaan on kerätty iso joukko yhteiskunnallisen ilmastovaikuttamisen tapoja. Osa tavoista on helppoja ja nopeita. Osa taas vaatii enemmän aikaa, energiaa ja osaamista. Yhteiskunnallisuutta tai poliittisten ratkaisujen käsittelyä ei tarvitse koulussakaan pelätä. Opetussuunnitelmat kannustavat ilmastoystävällisiin valintoihin niin kuluttajina kuin aktiivisina kansalaisinakin. Miten paljon teillä on käytettävissänne näitä resursseja, ja mitä siis voitte ryhtyä tekemään? Kiinnostaako teitä jokin alla olevista vaihtoehdoista vai haluatteko lähteä toteuttamaan jotain aivan alusta asti itse ideoitua?

---

4) Nuorikin on pätevä ilmastonmuutoksen ratkaisija

Merkittävimmät ilmastonmuutoksen hillintätoimet tehdään energiantuotannossa, teollisuudessa, liikenteessä, asumisessa, kaupan alalla ja maataloudessa. On siirryttävä päästöttömiin ja uusiutuviin energianlähteisiin, parannettava energiatehokkuutta, ja oltava avoin uusille tavoille tehdä asioita.

Tästä huolimatta yksittäiselle ilmastonmuutoksesta huolestuneelle ihmiselle, etenkin lapselle tai nuorelle ehdotetaan usein torjuntatoimiksi valojen sammuttamista, oikeanlaisten tomaattien valintaa ja autoilun vähentämistä, vaikka vaikuttavampiakin tekoja olisi tehtävissä. Tällöin voi syntyä epäusko minkään torjuntatoimien vaikuttavuuteen: jos samaan aikaan maalataan uhkakuvia koko nykyisenkaltaisen elämäntapamme romahtamisesta, miten valojen sammuttelu voisi olla tähän ratkaisu?

Tämän vuoksi ilmastonmuutoksen ratkaisukeinoja on koulussa käsiteltävä monipuolisesti. Arjen pienten toimintatapamuutosten ohella on käsiteltävä teknologian kehityksen mahdollisuuksia, poliittisen toiminnan muotoja ja muita isonkin mittakaavan vaikuttamisen tapoja. Ilmastoratkaisut ovat paljon muutakin kuin teknologiaa. Ratkaisut voivat liittyä keskustelutaitojen harjoitteluun, empatian opetteluun, itse tekemisen kokemusten kautta saataviin elämänhallinnan tunteisiin, arjen sujumisen taitoihin ja uusavuttomuuden torjuntaan tai vaikka mielekkääseen elämään tarvittavien asioiden pohdintoihin.

Vaikuttamistaitoja on hyvä harjoitella myös käytännössä, eikä tämän tarvitse koulussakaan rajoittua vain kampanjointiin biojätteiden lajittelun puolesta. Suomalaistenkin koulujen katoille on oppilasprojektien myötä saatu aurinkopaneeleja, on osallistuttu mielenosoituksiin ja järjestetty koko koulun ilmastotoimintapäiviä.

Ilmastonmuutos ratkaistaan aktiivisten kansalaisten yhteistyöllä, eikä nuorten tarvitse odottaa aikuiseksi kasvamista tullakseen tällaisiksi aktiivisiksi kansalaisiksi. Aikuisetkaan eivät ole syntyneet kattavan vaikuttamistaitojen paketin kanssa. Vaikuttamistaitoja ei ole tarpeen opetella kantapään kautta. Nuori tarvitseekin niiden harjoitteluun mukaan toimintaansa tukevan, läsnäolevan aikuisen, joka opettajakin voi olla. Tuon aikuisen tehtävänä ei ole tehdä asioita nuoren puolesta, vaan auttaa hänet mahdollisten karikkojen yli tiedoillaan ja taidoillaan, tai ainakin tiedonhakutaidoillaan.

---

5) Ilmastonmuutos liittyy arvoihin ja tunteisiin

Ilmastonmuutos on mitä suurimmassa määrin eettinen, moraalinen ja arvoihin liittyvä ongelma. Se on syntynyt, koska useimmat ihmiset käyttäytyvät tavalla, joka aiheuttaa vahinkoa ympäristölle ja muille ihmisille. Moni meistä aiheuttaa elämäntavallaan kasvihuonekaasupäästöjä, ja moni myös kärsii niiden vaikutusten vuoksi. Eri alojen tutkijat voivat kertoa mitä voimme asialle tehdä, mutta se mitä meidän pitäisi tehdä, on myös eettinen kysymys.

Ilmastokasvatuksen tavoitteena on ihmisen käyttäytymisen muuttaminen ilmastovastuulliseen suuntaan. Yksinkertaista reseptiä ilmastovastuullisen toiminnan aikaansaamiseksi ei ole olemassa, mutta ainakin sitä varten tarvitaan tietoja, taitoja ja asiaan liittyvien tunteiden ja arvojen käsittelyä. Suomalainen aineopettajakoulutus on toistaiseksi antanut monien oppiaineiden opettajille valitettavan heikot eväät arvokeskustelujen käymiseen ja tunteiden käsittelyyn oppilaiden kanssa. Silti tällaiselle työlle on tarvetta ja sitä tulisi tehdä rohkeasti myös luonnontieteellisten ja yhteiskuntatieteellisten aineiden opetuksessa. Ilmastonmuutokseen liittyvät kielteiset tunteet kuten pelko ja ahdistus saattavat nimittäin estää myös aiheeseen liittyvien tietojen oppimista.

Nykyään puhutaan yhä enemmän ilmastoahdistuksesta. Se on osa laajempaa ilmiötä nimeltä ympäristöahdistus. Molemmissa on kyse vaikeista tuntemuksista (mm. huoli, suru, pelko, voimattomuus, häpeä, ahdistus), jotka kumpuavat ympäristöongelmista ja niiden uhasta. Sekä ympäristö- että ilmastoahdistus ovat siis osa ilmiötä, jossa maailman tila vaikuttaa ihmisten mielenterveyteen. Ahdistus ei selity psyykkisellä haavoittuvuudella eikä ole sairaus, vaan se on ymmärrettävä reaktio suhteessa laajoihin ympäristöongelmiin. 

Ilmastoahdistusta voi torjua tavallisilla stressinhallintatekniikoilla, mm. riittävällä unella ja liikunnalla, sekä puhumalla asiasta ystävien tai terapeutin kanssa. Usein ahdistukseen auttaa myös ilmaston puolesta toimiminen, mm. yhteiskunnallinen- ja kuluttajavaikuttaminen oman jaksamisen rajoissa. Ilmastoahdistus voi toimia myös merkittävänä voimavarana, mutta tämä edellyttää sitä, että henkilö löytää yhdessä toisten kanssa riittävästi aikaa ja tilaa tunteiden käsittelyyn sekä riittävästi toimintamahdollisuuksia ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi.

Maailmalla psykologi- ja ympäristöjärjestöt, taiteilijat ja ympäristökasvattajat ovat luoneet ympäristöahdistuksen käsittelyyn oma-apua, materiaaleja, ryhmätoimintaa, tapahtumia ja vertaistukea. Suomessa ilmastoahdistuksen käsittelyyn on käytetty osallistavaa draamaa, kirjoittamistyöpajoja, taiteellisia menetelmiä ja ohjattuja pienryhmiä.

---

6) Kannustetaan myös kollegoja ilmastokeskusteluun

Ilmastonmuutos on monitieteinen ongelma, jonka syyt, seuraukset ja ratkaisumallit muodostavat kokonaisuuden, jonka yhtä tärkeitä osia ovat luonnontieteelliset, yhteiskuntatieteelliset, humanistiset, moraaliset, tekniset, taiteelliset ja tunteiden käsittelyyn liittyvät näkökulmat. Ilmastonmuutos on myös yksi merkittävimmistä maailmaan ja elämäntapaamme nyt ja etenkin tulevaisuudessa vaikuttavista asioista. Jos ajatellaan, että koulun tehtävänä on antaa oppilaille valmiudet kohdata myöhemmin elämässä eteen tulevia haasteita ja voittaa niitä, on ilmastonmuutoksen monipuolinen käsittely kouluopetuksessa välttämätöntä.

Samaan aikaan on ymmärrettävää, että yhden tai kahden aiheesta innostuneen opettajan on miltei mahdotonta välittää oppilaille kaikkia ilmastonmuutoksen syvällisen ymmärtämisen kannalta olennaisia näkökulmia. Siksi edelläkävijöiden olisi hyvä pyrkiä innostamaan ja rohkaisemaan myös kollegoita asian käsittelyyn omasta näkökulmastaan. Pienimmillään tämä voi tarkoittaa vihjaisua Open ilmasto-oppaan olemassaolosta ja suurempi askel voi olla esimerkiksi pyrkimys saada koulussa aikaan monialaista ilmastokasvatusta.

---

---