Ilmastonmuutos kuvataiteen opetuksessa

Ilmastonmuutos vaikuttaa ihmisten toimintaan ja luonnonympäristöihin nyt ja etenkin tulevaisuudessa. Kuvataitaiteen keinoja voidaan käyttää ainakin yhteiskunnallisen muutoksen suunnittelussa ja toteuttamisessa, sekä aiheeseen liittyvien tunteiden käsittelyn apuvälineenä. Kuvataide on myös keino opetella tekemään asioita itse, pelkän passiivisen teoriatiedon kuuntelun sijaan. Kuvataiteen opetus onkin merkittävässä roolissa ilmastonmuutos -ilmiön syvällisessä ymmärtämisessä ja ilmastoystävällisen maailman rakentamisessa.

---

Taide muutoksen välineenä

Taiteen keinoilla on monenlaisia mahdollisuuksia tuottaa yhteiskunnallista muutosta pienemmässä tai isommassa mittakaavassa ja konkreettisemmin tai abstraktimmin. Muutosta voidaan toteuttaa esimerkiksi viestimällä ja kehittämällä ajattelun taitoja tai konkreettisia ratkaisuja muutostarpeisiin.

Tutkija Paavo Järvensivun sanoin taide on vaihtoehtojen todeksi elämistä. Se on myös venttiilimäistä paineen purkua, sfääri, jossa voi myös leikitellä, nauraa ja pilkata. Taiteesta nauttiminen ja sen tekeminen ovat myös esimerkkejä siitä, että vähän kuluttava elämä ei tarkoita ankeutta vaan voi olla luovaa, kekseliästä, kiinnostavaa. 

---

Maailma muuttuu viestimällä

Opetussuunnitelmissa korostetaan monilukutaidon ja visuaalisen kulttuurin kriittisen tarkastelun merkitystä opetuksessa. Ne ovat kuvataiteen keskeisiä sisältöalueita ja tarjoavat samalla luontevan kosketuspinnan myös ilmastokasvatukseen. Kriittinen kulttuurinlukutaito on välttämätön tunnistettaessa meihin syvälle juurtuneita kulttuurisia rakenteita – arvojamme, toimintamallejamme ja ajatuksiamme, jotka ovat myös johtaneet maapallon ja ihmiskunnan nykyisiin ongelmiin.

Taiteella on lukemattomia keinoja nostaa asioita keskusteluun uusista näkökulmista. Ne eroavat politiikan, journalismin tai kansalaisjärjestöjen keinoista täydentäen tai asettaen niitä kyseenalaiseksi. Taiteen avulla voidaan visualisoida, konkretisoida ja elävöittää tietoa, jota on muuten vaikea hahmottaa. Taide voi olla dokumentaarista ja sen avulla voidaan nostaa esiin yksilöiden todellisia tarinoita ja tehdä näkymättömästä näkyvää. Yhtä hyvin todellisuutta voidaan muuntaa vaikkapa pelkistämällä sitä voimakkaasti, jotta saadaan kaivettua esiin katsojan tai osallistujan tunnekokemus. Taide voi myös vapaasti yhdistellä faktaa ja fiktiota. Hienovaraisemman viestinnän ohella suoran toiminnan keinot, kuten graffitit, ovat mahdollisia.

Taide voi toimia monen tyyppisen viestinnän ja vaikuttamisen välineenä elo- ja valokuvasta julisteisiin ja sarjakuviin, tanssiin, runouteen ja performanssiin. Esimerkiksi maailmansotien aikaan julisteet toimivat voimakkaina propagandan välittämisen välineinä. Nykyajan julistetaiteella vaikuttamisesta esimerkkinä on esimerkiksi vastamainoskampanjat tai presidentti Obaman toivoa julistava vaalimainos. Myös mainonta hyödyntää nykyään taiteen keinoja tehokkaasti oman vaikuttamisensa apuna ja sen keinojen tunteminen auttaa kriittiseksi kuluttajaksi kasvamisessa.

---

Ilmastonmuutos ja kulttuurihäirintä

Taiteen ja aktivismin rajapinnasta löytyy ilmiö, joka tunnetaan nimellä kulttuurihäirintä. Ominaista sille on se, että se luo häiriöitä elinympäristöömme ja näin näyttää vilauksen toisenlaisesta maailmasta – tai vähintäänkin muistuttaa, että asioita voi katsoa myös toisin. Kulttuurihäirinnän tiukka lokeroiminen on vaikeaa. Sitä tekevät aktivistit saattavat tuottaa luovaa viestintää, joka olisi yhtä hyvin määriteltävissä taiteeksi ja samoin taiteilija voi tuottaa materiaalia, joka toimii samalla vaikkapa osana kansalaisjärjestön viestintää. 

Kulttuurihäirintä-sana on johdettu termistä radiohäirintä. Siinä, missä radiohäirinnällä pyritään sotkemaan vihollisen viestintä, pyrkii kulttuurihäirintä synnyttämään luovin keinoin häiriöitä esimerkiksi mainostajan ja kuluttajan väliseen viestintään. Käytännössä kulttuurihäirintä voi olla esimerkiksi katutaidetta, performansseja kaupunkitilassa tai vastamainontaa. Vastamainos on visuaalisen kulttuurin ilmaisumuoto, jolla kommentoidaan kulutusyhteiskunnan ongelmakohtia mainosten kielellä. Suomessa Voima-lehti ja sen yhteydessä toimiva Häiriköt-päämaja on keskeinen vastamainos-toimija.

Vastamainos on vaikuttamisviestintää

Yritykset ja poliittiset puolueet kommunikoivat kuluttajakansalaisille usein mainosten välityksellä. Tavallisesti mainonta on yksisuuntaista viestintää, eikä vastaanottajan tehtäväksi jää muuta kuin osto- tai äänestämispäätöksen tekeminen. Vastamainoksen voisi mieltää heittäytymiseksi dialogiin, jossa vastataan mainostajan viestiin mainonnan omaa kieltä käyttäen. Siinä, missä mainoksen tavoitteena on johdattaa yleisön ajatukset yhteen lopputulemaan, pyrkii vastamainos päinvastoin avaamaan uusia näköaloja. Vaikka vastamainos on muodoltaan mainoksen näköinen, sen tavoite on perustavalla tavalla erilainen: vastamainos ei myy mitään vaan pyrkii ainoastaan herättämään ajatuksia.

Vastamainoksiin sisältyy parhaimmillaan myös huumoria. Suomen ympäristökeskuksen erikoistutkija Jari Lyytimäki määritteli teoksessaan Huumori ympäristönsuojelussa huumorilla ryyditetyn kulttuurihäirinnän tarpeellikseksi lisäksi aktivistien viestintäpalettia. Tutkijatohtori Saara Särmä on puolestaan kehittänyt ”radikaalin hauskuuden” käsitteen, jolla muistutetaan siitä, että toisinaan vakaviakin aiheita voi käsitellä huumorin avulla.

Vastamainoksia, mainosparodioita ja muita kulttuurihäirinnän muotoja on nähty niin taidemuseoissa kuin kansalaisjärjestöjen kampanjoissakin. Niitä tehdään kouluissa osana medialukutaidon opiskelua ja kuka tahansa voi tehdä vaikkapa netistä löytyvillä työkaluilla omia mainosparodioita sosiaalisessa mediassa meemeinä levitettäväksi.

---

Havainnointia ja uusia ratkaisumalleja

Taideperustaisen toiminnan avulla voidaan tuottaa tietoutta ympäröivästä todellisuudesta, ei pelkästään taiteen sisäisistä ilmiöistä. Tavoitteena voi olla esimerkiksi jonkin kulttuurisen käytännön kriittinen havainnoiminen sekä sen rakenteen näkyväksi tekeminen. Tällä tavalla on mahdollisuus vaikuttaa yhteiskunnan ja kasvatuksen arvoihin ja päämääriin. Oppilaille esimerkiksi taidetempaukset, taideaktivismi tai yhteisötaiteen keinot opettavat erään mahdollisen osallistavan tavan vaikuttaa ympäristöihin paikallisella tasolla.

Ilmastonmuutoksen ratkaiseminen vaatii perinpohjaisia muutoksia ihmisen elämäntapaan ja taide voi auttaa niiden löytämisessä. Kuvataiteen keinoin on jo pitkään luotu tiloja esimerkiksi vaihtoehtoisten tulevaisuuksien kuvittelemiseen, suunnitteluun, rakentamiseen ja kokeilemiseen.

Luovuus edellyttää epävarmuuden sietokykykyä, joten sitä kehittämällä taide opettaa luopumaan tutuista ja turvallisista ratkaisuista. Voidaan ajatella, että taiteen tulisi antaa kokemuksia tilanteista, joita ei pystytä suunnitelmallisesti kontrolloimaan, eli antaa mahdollisuuden harjoitella sellaisia arjen tilanteita, joissa valmiit ratkaisumallit eivät kelpaakaan. Taiteen kentässä villienkin ideoiden heittely on mahdollista, joten uudenlaisten ratkaisumallien harjoittelu voi olla helpompaa kuin jossakin muualla. Tällaiset tavoitteet toteutuvat hyvin esimerkiksi yhteistötaideprojektien puitteissa ja erilaisissa taiteen ja tieteen rajapinnalla liikkuvissa projekteissa.

Taide voi olla keskeisessä asemassa myös ympäristöherkkyyden kehittämisessä. Ympäristöherkkyydellä tarkoitetaan ihmisen kokemusten ja havaintojen pohjalle rakentuvaa tunnepitoista, empaattista suhdetta ympäristöön. Ympäristöherkkyyden kehittymisessä olennaisen tärkeitä ovat lapsuudessa saadut hyvää oloa, esteettistä nautintoa ja henkistä hyvinvointia sisältävät ympäristökokemukset. Ympäristöherkkyys on myös kykyä havainnoida ja aistia ympäristöä ja tätä kautta huomata myös ympäristössä tapahtuvat muutokset. Keskeistä on myös omien tekojen ympäristövaikutusten ymmärtäminen. Myönteisiin ympäristökokemuksiin ja ympäristöherkkyyteen liittyy läheisesti käsite luonnosta mielipaikkana.

Muotoilu ja arkkitehtuuri ovat avainasemassa tuottamassa konkreettisia ratkaisuja vähemmän kuluttavaan ja ilmastoystävällisempään elämäntapaan. Insinööritaidon ohella teolliset muotoilijat ovat olleet merkittävässä roolissa kehittämässä esimerkiksi tuulimyllyjä vuosisadan takaisista lautarakenteista nykyiseen tehokkuuteensa ja julkisia kulkuvälineitä entistä houkuttelevammiksi liikkumisen välineiksi. Myös asuminen ja rakentaminen ovat hyvin merkittäviä kasvihuonekaasupäästöjen lisääjiä, joten arkkitehdit tekevät ilmastonmuutoksen hillinnän kannalta tärkeää työtä suunnitellessaan entistä vähemmän energiaa kuluttavia tai jopa sitä tuottavia rakennuksia, jotka myös kestävät tulevaisuuden äärevämpiä sääoloja.

---

Ystävällisiä kädenjälkiä

Usein ilmastonmuutoksesta puhutaan ongelmalähtöisesti pohtimalla sitä kuinka suuri hiilijalanjälkemme on ja kuinka paljon harmia siitä seuraa. Jalanjälkiajattelusta ei kannata luopua kokonaan, mutta on olemassa myös toisenlainen lähestymistapa asiaan: ekologinen kädenjälki. Sillä mitataan sitä kuinka paljon hyvää teemme maailmassa, mitä onnistumme palauttamaan ja herättämään henkiin, kuinka paljon vaikutamme, kasvatamme ja innostamme. Ongelmalähtöisen ajattelun sijaan kädenjälkiajattelua voi käyttää käsitteellisenä apuvälineenä uudenlaisen maailman suunnittelussa.

Yksi käytännöllinen lähestymistapa kädenjälkien jättämiseen ja empatian lisäämiseen maailmassa ovat satunnaiset hyväntahdon osoitukset, eli yllätyshyvyys (Random Act of Kindness). Kyseessä on Yhdysvalloista alkunsa saanut liike, jonka ideana on nimettömänä tehdyt hyvät työt ja se että maailmasta tulisi lopulta myötätuntoisempi ja rauhallisempi, jos onnistuttaisiin saavuttamaan jonkinlainen ”hyvien tekojen kriittinen massa”.

---

Taide tarttuu tunteisiin

Taidepedagogisessa prosessissa on usein tarkoituksena käsitteellistää ja sanoittaa asioita, sekä asettaa omaa tekemistä johonkin kontekstiin. Taiteen avulla tehdään omakohtaisiksi abstrakteja, ristiriitaisia ja vaikeasti sanoiksi kääntyviä kokemuksia.  “Oikeita vastauksia” ei tarvita, mutta tärkeiden kysymysten löytäminen ja omien olemisen tapojen tutkiminen on ensiarvoisen tärkeä pohja kaiken muun rakentumiselle.

Usein taiteilija tekee töitä tunteiden kanssa, oli hän asian ammattilainen tai ei. Tunteiden tunnistaminen ja käsittely onkin yksi kuvataidekasvatuksen keskeisiä tavoitteita. Taide kertoo ja käsittelee jotakin tekijänsä ja kokijansa tunteista ja parhaiten yhteys omiin uskomuksiin, tunteisiin ja omaan itseen löytyy tekemällä. Taiteen tekemisen tai valmiiden teosten käsittelyn avulla voi etäännyttää vaikeita ja ahdistavia asioita käsiteltäviksi hieman kauempana itsestään. Taidetta tehdessään tai vastaanottaessaan ihminen voi siirtää siihen tunteitaan, jolloin psyykkinen työskentely mahdollistuu turvallisesti ilman liian suurta ahdistusta asiaa kohtaan.

Ilmastonmuutokseen liittyy paljon voimakkaitakin ja usein hankalan tuntuisia tunnekokemuksia, kuten ahdistusta, pelkoa ja voimattomuutta, joiden olemassaoloa ei välttämättä haluta tai uskalleta myöntää. Kuvataidekasvatus voi olla keskeisessä roolissa näihin tunteisiin tarttumisessa. Vaikeiden tuntemusten käsittelyn ohella voidaan pohtia myös omia perimmäisiä arvoja ja kehittää positiivisia tunneälyn taitoja, joista on apua esimerkiksi ilmasto-oikeudenmukaisuuteen liittyvien asioiden hahmottamisessa. Toisaalta edessämme oleva yhteiskunnallisen muutoksen tarve voi kannustaa riehakkaaseenkin uuden maailman ideointiin ja suunnitteluun.

Viime aikoina on yhä enemmän alettu puhua ilmastoahdistuksesta. Ilmiö kärsi pitkään sosiaalisesti rakentuneesta vaikenemisesta. Aihe oli niin vaikea ja kipeä, että siihen liittyviä oireita väheksyttiin. Nyt ympäristötunteet ovat onneksi nousseet julkiseen keskusteluun laajemmin ja yhä useampi tuntee jo termin. Ilmastoahdistuksen käsittelyyn voi soveltaa lukuisia erilaisia taiteellisia menetelmiä työpajoissa, näyttelyissä, perfomansseissa ja muissa tapahtumissa, joiden kautta osallistujat ovat pääsevät käsittelemään ilmastotunteitaan. 

Ilmastonmuutokseen ja siihen liittyvien tunteiden käsittelyä voidaan kuvata esimerkiksi seuraavanlaisten kaarien avulla: – avuttomuudesta voimaantumiseen – välttelystä kohtaamiseen ja torjunnasta hyväksymiseen – riittämättömyydestä keskeneräisyyden hyväksymiseen – lannistavasta häpeästä kelvollisuuden kokemukseen – vihasta ja turhautumisesta toimintaan oikeudenmukaisuuden puolesta – tarkoituksettomuuden tunteesta merkityksellisyyden kokemiseen

---

Taiteilijat ilmastovaikuttajina

Monet kuvataiteilijat ovat ottaneet teoksillaan osaa ilmastokeskusteluun. Seuraavassa on nostettu esiin muutamia sellaisia taiteilijoita teoksineen, joiden aiheena on hyvin selkeästi ilmastonmuutos.

Otto Karvosen teos Signs for Changing Climate käyttää hyväkseen liikennemerkkien muotokieltä varoittaen nousevasta merenpinnasta ja keskivertosuomalaisen aiheuttamasta hiilikuormasta.
http://www.ottokarvonen.com/main/index.php/installation/signs-for-changing-climate

Nestori Syrjälän videoteoksessa RAIMO S entistä valtionsihteeri Raimo Sailasta esittävä näyttelijä pohtii ilmastonmuutokseen liittyvää politiikkaa. Syrjälä on tehnyt myös muita ilmastonmuutokseen kantaa ottavia teoksia, kuten installaation Talvi 2008, jossa Kiasman pihalle kipattiin iso kasa tekolunta.
http://nestorisyrjala.com/index.php?task=show_page&page_id=47

Isaac Cordalin pienet veistoshahmot ovat ottaneet kantaa ilmastonmuutokseen useammassakin teoksessa, mm. Berliinissä vuonna 2011 installaatiossa, joka kuuluu teossarjaan Follow the Leaders. http://cementeclipses.com/Works/follow-the-leaders/

Helen Evansin ja Heiko Hansenin teoksessa Nuage Vert – Vihreä pilvi laservalo väritti Helsingin Salmisaaren hiilivoimalan savupiipun pakokaasun vihreäksi joka ilta viikon ajan helmikuussa 2008 konkretisoiden kaupunkilaisten sähkönkäytön määrää. http://www.pixelache.ac/pages/nuage-vert-vihrea-pilvi-e35f94a9-34ee-4523-b189-e75b918dd203

Jill Pelton luontoaiheisiin vesivärimaalauksiin on piilotettu luonnontieteellistä dataa ilmastonmuutoksen etenemistä kuvaavien diagrammien muodossa. http://www.jillpelto.com/gallery/

Bjargey Ólafsdóttirin jäätikölle maalattu teos The Red Polar Bear kuvaa ilmastonmuutoksen aiheuttamaa uhkaa jääkarhuille. http://www.bjargey.com/

Banksy maalasi ilmastokannanottonsa kanaalin seinään Lontoossa Kööpenhaminan ilmastokokouksen jälkeen vuonna 2009. http://www.theguardian.com/artanddesign/2009/dec/21/banksy-copenhagen-regents-canal

ILMASTOKANAVA -projekti on saattanut yhteen toisilleen sopivia taiteilijoita ja järjestöjä. Järjestöjen ja taiteilijoiden valituista ilmastoteemoista käymien keskustelujen pohjalta  taiteilijat ovat toteuttanee yleistajuisia, ajankohtaisia, ilmastonmuutoksen taustoja ja kytköksiä esiin tuovia ilmastoteoksia. Tutustu projektiin ja teoksiin täällä: https://www.ilmastokanava.com/

Olafur Eliasson ja Minik Thorleif Rosing toteuttivat Pariisin ilmastokokouksen yhteydessä teoksen, jossa tuotiin 80 tonnia Grönlannin edustalla meressä kelluvia jääkuutioita Place de Panthéonille Pariisiin, jonne kuutioiden annettiin sulaa. http://icewatchparis.com/

---

Faktat kuntoon

Laadukas ilmastokasvatus on yhdistelmä tietoja, taitoja, tunteita ja arvoja. Kuvataidetunnilla ajan käyttäminen luonnontieteellisten ja yhteiskuntatieteellisten faktojen etsiskelyyn ei välttämättä ole tarkoituksenmukaista, mutta opettajan tai ohjaajan on silti hyvä pitää mielessä, ettei tule vahingossa vahvistaneeksi virheellisiä ilmastonmuutokseen liittyviä käsityksiä. Hyvä tapa ratkaista asia on pyrkiä tekemään yhteistyötä muiden oppiaineiden opettajien kanssa. Silloin oppilaat saavat niiltä tunneilta tarvittavan tietopohjan ja kuvataidetunnilla voidaan keskittyä taiteen näkökulmasta olennaisempien asioiden käsittelyyn.

Ilmastonmuutos liittyy eri tavoin moniin muihin ympäristöongelmiin. Jotta ongelmia voitaisiin pätevällä tavalla ratkaista, on tunnettava juuri kyseisen ongelman syyt ja parhaat ratkaisumallit. Freonien käytön lopettaminen kylmälaitteissa auttoi otsonikadon pysäyttämiseen, mutta sillä ei juurikaan ole vaikutusta ilmaston muuttumiseen. Tyynen valtameren jätepyörre aiheuttaa merkittäviä haittoja merieliöstölle, mutta silläkään ei ole tekemistä ilmastonmuutoksen kanssa. Vaikka roskaantuminen on maailmaanlaajuisesti merkittävä ongelma ja kierrätyksen tehostaminen siihen yksi hyvä ratkaisu, ei se ilmastonmuutoksen kannalta ole kovinkaan merkittävä asia. Tästä syystä tässä oppaassa ei ole vinkkejä kierrätysinstallaatioiden tai roskataiteen tekemiseen. Niillä on oma tarkoituksensa laajemman ympäristökasvatuksen näkökulmasta, mutta ilmastokasvatusta hyödyttävät enemmän edellä esitellyn kaltaiset esimerkit taiteen kentältä.

Ilmastonmuutos ratkaistaan asumisen, liikkumisen, ruoan ja kuluttamisen, sekä niiden taustalla olevien teollisuudenalojen päästöjä vähentämällä. Suuria kysymyksiä ovat esimerkiksi miten kunnassa tuotetaan energiaa, miten joukkoliikenne toimii ja miten saadaan hillittyä ylikulutusta. Merkittävää on myös se, syödäänkö julkisissa ruokapalveluissa kasvispainotteista ja sesongin mukaista ruokaa – ja kuinka välittävä ilmapiiri ympärillämme on. Lapsen ja nuoren näkökulmasta keskeisiä kysymyksiä ovat miten kodin tai koulun sähkö tuotetaan, millä kuljetaan töihin tai kouluun, millainen henkilön ruokavalio on, miten paljon uutta tavaraa tarvitaan ja millä kulkuvälineellä lähdetään lomalle. Lue lisää esim. täältä: https://openilmasto-opas.fi/mika-ilmastonmuutos/

---

Tehtäväideoita opetukseen

---

Lähteitä ja kuvagalleria

Huom! Lähdelista on koottu pääosin Open ilmasto-oppaan toteutusvaiheessa vuonna 2016 ja moni linkeistä ei enää toimi. Siksi linkkilistan linkit on muutettu epäaktiivisiksi. Jos jokin lähteistä kiinnostaa sinua erityisesti, voit tarkistaa copy-paste -toiminnolla toimiiko linkki vielä!